Nasal Nitric Oxide and Ultra-Low-Dose Imaging in Chronic Rhinosinusitis
Tamminen, Pekka (2026)
Tamminen, Pekka
Tampere University
2026
Lääketieteen, biotieteiden ja biolääketieteen tekniikan tohtoriohjelma - Doctoral Programme in Medicine, Biosciences and Biomedical Engineering
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2026-01-23
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-4320-0
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-4320-0
Tiivistelmä
Kroonisen nenän sivuontelotulehduksen (CRS) oireet – hajuaistin heikkous, tukkoisuus, nenäeritys ja kasvojen paine – ovat väestössä yleisiä. CRS-diagnoosi on tarkempi, kun oirekriteereihin lisätään nenän tähystys- ja kuvantamistutkimusten tulokset. Haasteena on kummankin osalta tutkimusten kustannustehokkuus sekä tulosten tulkinta, erityisesti perusterveydenhuollossa. Nenän sivuontelot kuvataan perinteisesti tietokonetomografialla (TT) ja viime aikoina myös kartiokeila-TT:llä (KKTT). Laitteita ja kuvausaikoja on hyvin saatavilla, mutta kuvantaminen altistaa potilaan ionisoivalle säteilylle, TT enemmän kuin KKTT. Laajamittaiseen käyttöön soveltuvia, helppoja ja potilaalle vähäriskisiä tutkimusmenetelmiä tarvitaan.
Nenän ja sivuonteloiden limakalvo tuottaa typpioksidia (NO). Nenän NO (nNO) on kaasu, jota voidaan mitata kajoamattomasti ilmanäytteestä. nNO-pitoisuuden on osoitettu olevan CRS-potilailla terveitä alhaisempi. Viitearvoja tutkimustulokselle ei kuitenkaan ole ja syy nNO-tason mataluudelle ei ole täysin tiedossa.
Tutkimuksessamme arvioimme nNO:n ja erittäin pieniannoksisen (ULD) KKTT:n soveltuvuutta CRS-potilaiden ja toistuvia akuutteja sivuontelotulehduksia (RARS) sairastavien potilaiden diagnostiikassa ja hoidon suunnittelussa, sekä sitä, vaikuttaako nenäkortisonien käyttö tulokseen. Rekrytoimme prospektiiviseen tutkimukseen 66 potilasta, joilla oli CRS tai RARS sekä lisäksi 23 tervettä verrokkia. Tutkimuskäynnit toteutettiin 5/2017–7/2021. Potilasryhmän ensimmäiset 33 henkilöä sisältyivät ULD KKTT kuvanlaatuarviointiin.
nNO-tulokset olivat matalimmat niillä potilailla, joiden nenän sivuonteloiden ulosvirtauskanat olivat tukossa. Nenäpolyypit tai niiden puuttuminen ei vaikuttanut nNO-tuloksiin. nNO tasomuutoksilla tunnistettiin myös jopa neljä viidesosaa potilaista, joille tehtiin riittämättömän lääkehoitovasteen vuoksi nenän sivuontelokirurgiaa. KKTT-kuvantamispisteet ja nNO eivät eronneet ennustearvoiltaan toisistaan, kun tarkasteltiin sivuontelokirurgiaan päätymistä. Nenäkortisonin käyttö tai käyttämättömyys ei merkitsevästi vaikuttanut nNO-tuloksiin. ULD KKTT kuvanlaatu oli erinomainen, mikäli sivuonteloissa ei ollut ollenkaan, tai oli vain vähäistä varjostuneisuutta. Varjostuneisuuden lisääntyminen heikensi sekä ULD:n että korkean resoluution (HR) KKTT:n laatua. Hyväksyttävä kuvanlaatu todettiin kuitenkin 97 %:ssa (HR KKTT) ja 92 %:ssa (ULD KKTT) arvioinneista.
nNO on käyttökelpoinen tunnistamaan potilaita, joiden sivuontelo-oireiluun liittyy objektiivisia löydöksiä, ja jotka hyötyisivät korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkärin arvioinnista. Nenän sivuonteloiden ULD KKTT soveltuu kliiniseen diagnostiikkaan 90 %:lla uusista potilaista. Sitä tulee harkita käytettävän ensisijaisena kuvantamismenetelmänä potilailla, joilla on CRS-oireita.
Nenän ja sivuonteloiden limakalvo tuottaa typpioksidia (NO). Nenän NO (nNO) on kaasu, jota voidaan mitata kajoamattomasti ilmanäytteestä. nNO-pitoisuuden on osoitettu olevan CRS-potilailla terveitä alhaisempi. Viitearvoja tutkimustulokselle ei kuitenkaan ole ja syy nNO-tason mataluudelle ei ole täysin tiedossa.
Tutkimuksessamme arvioimme nNO:n ja erittäin pieniannoksisen (ULD) KKTT:n soveltuvuutta CRS-potilaiden ja toistuvia akuutteja sivuontelotulehduksia (RARS) sairastavien potilaiden diagnostiikassa ja hoidon suunnittelussa, sekä sitä, vaikuttaako nenäkortisonien käyttö tulokseen. Rekrytoimme prospektiiviseen tutkimukseen 66 potilasta, joilla oli CRS tai RARS sekä lisäksi 23 tervettä verrokkia. Tutkimuskäynnit toteutettiin 5/2017–7/2021. Potilasryhmän ensimmäiset 33 henkilöä sisältyivät ULD KKTT kuvanlaatuarviointiin.
nNO-tulokset olivat matalimmat niillä potilailla, joiden nenän sivuonteloiden ulosvirtauskanat olivat tukossa. Nenäpolyypit tai niiden puuttuminen ei vaikuttanut nNO-tuloksiin. nNO tasomuutoksilla tunnistettiin myös jopa neljä viidesosaa potilaista, joille tehtiin riittämättömän lääkehoitovasteen vuoksi nenän sivuontelokirurgiaa. KKTT-kuvantamispisteet ja nNO eivät eronneet ennustearvoiltaan toisistaan, kun tarkasteltiin sivuontelokirurgiaan päätymistä. Nenäkortisonin käyttö tai käyttämättömyys ei merkitsevästi vaikuttanut nNO-tuloksiin. ULD KKTT kuvanlaatu oli erinomainen, mikäli sivuonteloissa ei ollut ollenkaan, tai oli vain vähäistä varjostuneisuutta. Varjostuneisuuden lisääntyminen heikensi sekä ULD:n että korkean resoluution (HR) KKTT:n laatua. Hyväksyttävä kuvanlaatu todettiin kuitenkin 97 %:ssa (HR KKTT) ja 92 %:ssa (ULD KKTT) arvioinneista.
nNO on käyttökelpoinen tunnistamaan potilaita, joiden sivuontelo-oireiluun liittyy objektiivisia löydöksiä, ja jotka hyötyisivät korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkärin arvioinnista. Nenän sivuonteloiden ULD KKTT soveltuu kliiniseen diagnostiikkaan 90 %:lla uusista potilaista. Sitä tulee harkita käytettävän ensisijaisena kuvantamismenetelmänä potilailla, joilla on CRS-oireita.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [5337]
