Imperatiivit Peltsi ja Osmo -tv-sarjassa: Imperatiivien käyttö sekä responssit niihin kielellisesti epäsymmetrisessä keskustelussa

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan imperatiiveja sekä niihin vastaamista vanhemman ja lapsen välisessä kielellisesti epäsymmetrisessä keskustelussa. Tarkastelun kohteena ovat vanhemman ja kielellisesti taitavamman eli Peltsin yksikön 2. persoonan imperatiivit sekä lapsen ja kielellisesti taitamattomamman eli Osmon vastaukset.

Aineistona käytetään Peltsi ja Osmo -lifestyle-tv-sarjan kolmea ensimmäistä jaksoa, joiden yhteispituus on hieman yli 1,5 tuntia. Aineisto on litteroitu keskustelunanalyysin menetelmin. Keskustelunanalyysin jäsennystavoista sekvenssijäsennys ja preferenssijäsennys toimivat hedelmällisinä tapoina tarkastella imperatiivivuoroja sekä vastauksia niihin. Koska tarkastelun kohteena on tietty kielenaines eli imperatiivi, myös vuorovaikutuslingvistiikkaa käytetään menetelmänä. Näin voidaan tutkia, miten kieli vaikuttaa sosi-aalisen toiminnan järjestäytymiseen.

Tutkielman tuloksista selviää, että Peltsi käyttää imperatiiveja pitkälti osallistaakseen, kannustaakseen sekä kehottaakseen. Myös imperatiivin perinteiseksi katsottuja funktioita eli käskyjä ja kieltoja esiintyy, mutta niitä on paljon vähemmän suhteessa muihin funktioihin. Useimmiten imperatiivit myös esitetään suhteuttamalla ne meneillään olevaan toimintaan ja vain muutamassa tilanteessa imperatiivilla aloitetaan uusi toiminta. Osmon vastaukset ovat pitkälti preferoituja eli odotuksenmukaisia. Ne voivat olla joko kielellisesti tuotettuja tai ei-kielellistä toimintaa tai toimimattomuutta. Preferoimatonta eli odotuksenvastaista vastustelua esiintyy kuitenkin jonkin verran. Yleensä ne sijoittuvat konteksteihin, joissa Peltsi käskee tai kieltää.

Kielellisesti epäsymmetristä keskustelua tutkittaessa voidaan kuitenkin tutkielman perusteella pohtia, miten paljon missäkin kontekstissa itse kielellisten taitojen erot vaikuttavat tutkimusten tuloksiin. Tutkielman tulokset ovat pitkälti samassa linjassa muiden aiheeseen liittyvien tutkimusten kanssa riippumatta siitä, minkälainen epäsymmetria tai tilannekonteksti keskustelussa vallitsee.