Paavi Franciscuksen käsitys omasta ja pyhän istuimen toimijuudesta kansainvälisessä politiikassa

Abstract

Kandidaatintutkielmassa tutkitaan paavi Franciscuksen käsitystä hänen ja pyhän istuimen toimijuudesta kansainvälisessä politiikassa. Tutkielmassa analysoidaan sitä, miten paavi Franciscus rakentaa 9.1.2025 antamassaan maailmantilaa koskevassa puheessa itselleen ja pyhälle istuimelle toimijuutta kansainvälisen politiikan kentällä. Paavia ja pyhää istuinta ei ole kansainvälisen politiikan tutkimuksessa käsitelty tarpeeksi, joten tutkimuksen tavoitteena on syventää ymmärrystä paavista ja pyhästä istuimesta kansainvälisessä järjestelmässä.

Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimivat konstruktivismi sekä sen käsitteet identiteetti, intressi ja instituutio. Tähän on yhdistelty ylikansallista toimijuutta koskevaa teoriaa. Konstruktivismille perustavanlaatuinen ajatus on, että identiteetit ja intressit muotoutuvat vuorovaikutuksen sisällä. Identiteetti on konstruktivismin mukaan subjektiivinen ominaisuus, joka perustuu toimijan käsityksiin itsestään. Ne vihjaavat intresseistä, jotka luovat motivaatiota ja auttavat selittämään toimijan käytöstä. Toimijoiden intressit muokkautuvat prosesseissa, joissa he määrittelevät tilanteensa. Instituutio on puolestaan rakenne tai joukko identiteettejä ja intressejä ja sitä ei olisi olemassa ilman toimijoiden ajatuksia siitä, miten maailman tulisi toimia. Ylikansallisen toimijuuden mukaan merkittäväksi ylikansalliseksi toimijaksi kansainvälisessä politiikassa voi määritellä jokaisen jokseenkin autonomisen yksilön tai organisaation, joka kontrolloi huomattavia resursseja ja osallistuu poliittisiin suhteisiin muiden toimijoiden kanssa valtioiden rajojen yli. Toimijuus ei näin rajaudu pelkkiin valtioihin vaan määritelmä pitää sisällään myös uskonnolliset organisaatiot. Lisäksi tähän toimijuuteen liittyvät oleellisesti ylikansallinen vuorovaikutus ja ylikansallisten suhteiden vaikutukset.

Tutkielman primääriaineistona on paavi Franciscuksen 9.1.2025 antama puhe pyhän istuimen luo akkreditoiduille suurlähettiläille. Puheessa paavi käy läpi vuoden 2024 kansainvälisen politiikan tapahtumia ja niihin liittyviä ajatuksiaan. Aineistoa analysoidaan kriittisen diskurssianalyysin avulla, jolla pyritään ymmärtämään sosiaalisen vallan ja hallitsemisen luonnetta. Analyysissa keskitytään representaatioiden havainnointiin, joiden avulla aineistosta etsitään paavi Franciscuksen ja pyhän istuimen toimijuutta kansainvälisessä politiikassa ilmentäviä diskursseja.

Analyysin perusteella aineistosta löytyi kolme eri diskurssia, joista kahden avulla paavi Franciscus rakentaa itselleen ja pyhälle istuimelle toimijuutta kansainvälisessä politiikassa, ja joista yhden kohdalla paavi Franciscuksen ja pyhän istuimen toimijuus jäi selkeästi taustalle. Edellä mainitut kaksi diskurssia, joiden avulla toimijuutta rakennetaan, ovat paavi Franciscuksen ja pyhän istuimen toimijuutta korostava diskurssi ja paavin ja pyhän istuimen sekoittumista muiden tahojen toimijuuteen edustava diskurssi. Analyysistä nousi esiin myös paavi Franciscuksen asettuminen auktoriteettiasemaan suhteessa muihin toimijoihin. Tutkimustulokset tukevat teoriaa siitä, miten muutkin kuin valtiot voivat olla merkittäviä toimijoita kansainvälisessä politiikassa, ja miten ylikansallisen vuorovaikutuksen avulla voidaan levittää ideoita. Tulokset viittaavat myös siihen, että puheessa on pyrkimys muuttaa muiden toimijoiden toimintaa. Tämä tukee teoriaa siitä, miten ylikansallisen vuorovaikutuksen avulla voidaan muuttaa toisten asenteita, ja miten autonominen toimija voi vaikuttaa tahallisesti valtioiden sisäpolitiikkaan omaa ulkopolitiikkaansa hyödyntämällä.