Tekijänoikeus & tekoäly : Generatiivisen tekoälyn aiheuttamat keskeiset tekijänoikeudelliset haasteet

Abstract

Tekoälyn käyttö on lisääntynyt viime vuosina merkittävästi ja sen avulla voidaan luoda laajasti erilaista sisältöä. Liike- ja työelämässä hyödynnetään jatkuvasti enenevissä määrin tekoälyä ja sen käyttö onkin osa useiden ihmisten arkipäivää. Tekoälyn käytön lisääntyessä uusia tekijänoikeudellisia haasteita nousee yhä enemmän esiin ja tapauksia tulee myös oikeuden käsiteltäväksi. Aihe on noussut viime aikoina myös yleiseen keskusteluun, jossa on pohdittu muun muassa sitä, pitäisikö tekoälyn tuotosten nauttia tekijänoikeussuojaa. Aihe on hyvin ajankohtainen, eikä tekijänoikeudellista sääntelyä ole vielä uudistettu tai täydennetty tekoälyn aiheuttamien haasteiden osalta. Aiheen tutkiminen on merkittävää, sillä tekijänoikeuslainsäädäntö on monilta osin hyvin tulkinnanvaraista, mitä tulee tekoälyn tuotoksiin ja niiden tekijänoikeuteen.

Tämän tutkimuksen tavoitteena on tutkia teoskynnyksen ylittymisen ja tekijyyden kriteerejä sekä tekijänoikeudellista määritelmää tuntemattomalle tekijälle. Näitä edellä mainittuja aiheita lähestytään tekoälyn näkökulmasta pohtien, voiko tekoälyn tuotos täyttää tekijänoikeuden saamisen kriteerit ja miten voimassa olevaa lainsäädäntöä voidaan soveltaa tekoälyn luomiin tuotoksiin. Lisäksi tutkimuksessa perehdytään keskeiseen tekijänoikeudelliseen vastuukysymykseen eli selvitetään, kuka on vastuussa tekoälyn plagioidessa jo olemassa olevaa tekijänoikeussuojan alaista teosta. Tutkimuskysymys on ”Mitä tekijänoikeudellisia haasteita generatiivinen tekoäly aiheuttaa?”.

Menetelmänä tässä tutkimuksessa toimii lainoppi, jonka lisäksi tutkimuksessa tehdään de lege ferenda -kannanottoja. Keskeisiä tutkimuksessa hyödynnettäviä lähteitä ovat Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2024/1689, tekijänoikeuslaki (404/1961) sekä lain esityöt. Lisäksi tutkimuksessa käsitellään oikeustapauksia ja tekijänoikeusneuvoston lausuntoja sekä hyödynnetään relevanttia oikeuskirjallisuutta ja verkkolähteitä.

Tutkimuksessa päädytään siihen, että voimassa olevan lainsäädännön ja oikeuskäytännön valossa tekoälyn tuotokset eivät täytä tekijyyden ja teoskynnyksen ylittymisen kriteerejä, eivätkä tekoälyn luomat tuotokset täten voi saada tekijänoikeutta. Tutkimuksessa havaitaan kuitenkin myös se, että jos tekoälyn tuotokset jätetään ilman tekijänoikeussuojaa, sillä saattaa olla negatiivisia vaikutuksia. Täten paras vaihtoehto on, että tekoälyn tuotokset voisivat saada tekijänoikeuden, mutta tekijänoikeudenhaltijana toimisi se luonnollinen henkilö, jolla on ollut suurin vaikutus tekoälyn tuotoksen lopputulokseen. Lisäksi todetaan, että mahdollisen tekoälyn tuotoksen tekijänoikeussuojan tulisi olla lyhyempi verrattuna luonnollisen henkilön itsenäisesti luoman teoksen suoja-aikaan. Vastuukysymyksen osalta päädytään siihen, että nykyisen lainsäädännön ja oikeuskäytännön perusteella todennäköisin vastuunkantaja on se taho, joka levittää tai mahdollistaa jo olemassa olevaa teosta loukkaavan sisällön levityksen. Jos tekoälyn tuotoksille annetaan tekijänoikeus, loogisinta on, että oikeudenhaltija on myös vastuussa tekoälyn tuotoksesta. Tutkimuksessa tullaan siihen lopputulokseen, että myönnetään tekoälyn tuotoksille tekijänoikeus tai ei, tärkeintä on kirjata se selkeästi voimassa olevaan lainsäädäntöön.