"Sen edessä ei kukaan saa lannistua": Modaalisuus presidentti Kekkosen uudenvuodenpuheissa esiintyvissä diskursseissa

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastellaan presidentti Urho Kekkosen uudenvuodenpuheissa esiintyvää modaalisuutta. Tutkielman aineistona toimivat kaikki Kekkosen uudenvuodenpuheet hänen presidenttivirkansa ajalta, eli tasavallan presidentin uudenvuodenpuheet vuodesta 1957 vuoteen 1981. Aineisto on jaettu kolmeen diskurssiin, joista tutkitaan puheissa esiintyvää modaalisuutta, ja sitä, miten modaalisuus vaihtelee käyttötarkoitukseltaan diskurssien välillä. Analyysissa keskitytään modaalisiin verbeihin sekä modaalirakenteisiin.

Presidentti on Suomessa institutionaalinen henkilö, jolla on auktoriteettia ja sitä kautta valtaa kansaansa nähden. Presidentti Kekkonen muistetaan muun muassa suhteistaan Neuvostoliittoon ja ennätyspitkästä presidentin virastaan, joka kesti yhteensä miltei 26 vuotta. Kekkosen uudenvuodenpuheita tutkiessa voidaan saada selville lingvistisessä mielessä presidentin puheiden käytäntöä sekä kielenkäytön yhteyttä aikaan.

Tutkielmalle on laadittu kolme tutkimuskysymystä, joihin vastataan analyysin myötä: 1) Millaisia modaalisiksi tulkittavia verbejä ja modaalisia verbirakenteita aineistosta löytyy? 2) Millaisia funktioita aineistossa esiintyville diskursseille muodostuu modaalisuuden kautta tarkasteltuna? 3) Millaista muutosta aineiston diskursseissa ja modaalisuudessa tapahtuu? Vastauksia tutkimuskysymyksiin lähdetään etsimään diskurssintutkimuksen sekä rakenteiden tutkimuksen avulla.

Modaalisuutta tutkitaan tutkielmassa sekä siinä mielessä, miten sen avulla rakennetaan merkityksiä ja käytetään valtaa, mutta myös, kuinka modaalisuus kumpuaa ajallisuudesta. Tutkielmassa apuna käytetään määrällisyyttä ja erinäisiä kaavioita, joiden kautta pyritään välittämään selkeämpää kuvaa aineistosta kokonaisuudessaan. Analyysia lähestytään myös määrällisyyden kautta tarkastellen ennen kaikkea sellaisia ilmauksia, joilla on aineistossa ja diskursseissa eniten esiintymiä. Näin pyritään näyttämään, kuinka aineisto pääasiassa rakentuu ja mistä se koostuu. Määrällisyys toimii erottamattomasti siis apuna myös diskurssien funktioiden analysoimiselle.

Tutkimuksessa nähdään, kuinka laajasti eri modaalisuuden lajeja hyödynnetään eri tavoilla niiden esiintyessä eri diskursseissa. Modaalisuus, eli tutkielmani kontekstissa modaaliset verbit sekä modaaliset verbirakenteet saavat siis eri funktioita diskurssien mukaan. Tutkimuksessa selviää myös, kuinka modaalisuudella ja ajallisuudella on selkeä kytkös toisiinsa: tiettyinä aikoina tietynlainen modaalisuus korostuu. Modaalisuuden käyttö ei kuitenkaan ole aineistossa ”kehittynyt” tiettyyn suuntaan, vaan muutokset kumpuavat nimenomaan siitä, mitä eletty aika, tilanne ja tapahtumat vaativat.