Clinical and Cellular Electrophysiology : Advancing Interpretation of ECG and hiPSC-derived Cardiomyocyte Signals
Lönnrot, Aliisa (2026)
Lönnrot, Aliisa
Tampere University
2026
Lääketieteen, biotieteiden ja biolääketieteen tekniikan tohtoriohjelma - Doctoral Programme in Medicine, Biosciences and Biomedical Engineering
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2026-01-16
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-4288-3
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-4288-3
Tiivistelmä
Elektrokardiogrammia (EKG) voidaan väittää kardiologian tärkeimmäksi diagnostiseksi työkaluksi. Ensimmäisestä EKG-rekisteröinnistä on kulunut jo yli 120 vuotta, ja siitä lähtien EKG on ollut korvaamaton osa kliinistä käytäntöä. Diagnostisen käytön lisäksi EKG-löydökset ohjaavat hoitopäätöksiä. Jatkotutkimusta vaativia haasteita ovat nykyisin käytössä olevien QT-ajan korjauskaavojen tunnetut heikkoudet, sekä uudempien analyysimenetelmien, kuten sykevälivaihtelun analyysin, jatkokehitys ja validointi. Kasvava tieto geneettisistä sydänsairauksista laajentaa ymmärrystä sydämen elektrofysiologiasta. Lisäksi elektrofysiologisia tutkimuksia tehdään yhä enemmän solutasolla ihmisen indusoiduilla monikykyisillä kantasoluilla.
Tämän väitöskirjan tavoitteena oli jatkaa EKG-analyysin kehittämistä tutkimalla potilaita, joilla oli erilaisia sydämeen liittyviä sairaustiloja, pyrkien parantamaan varhaista arviointia ja siten vaikuttamaan hoidon kulkuun. Yksi tavoitteistamme oli myös sähköisen analyysin jatkokehitys solutasolla mikroelektrodisiru-teknologiaa hyödyntäen. Sykkivien sydänlihassolujen kenttäpotentiaalien rekisteröinti on verrattavissa EKG:hen, ja tästä menetelmästä on tullut tärkeä osa soluviljelmissä tehtävää sydänsolujen elektrofysiologista tutkimusta.
Väitöskirjan ensimmäinen osatyö keskittyi idiopaattisiin kammiolisälyönteihin ja niiden hoitoon katetriablaatiolla. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin, miten lisälyönnin anatominen lähtöpaikka vaikuttaa katetrihoidon onnistumiseen. Lähtöpaikka määritetään yleensä ennen toimenpidettä 12-kytkentäisen EKG:n avulla. EKG-löydökset ohjaavat hoitopäätöksiä, sillä katetriablaatiota suositellaan ensisijaiseksi hoidoksi oikean kammion ulosvirtauskanavasta (RVOT) peräisin oleviin lisälyönteihin. Tutkimuksessa katetriablaation tulokset olivat yhtä hyvät riippumatta toimenpiteen anatomisesta kohteesta, mikä viittaa siihen, että lähtöpaikka ei vaikuttanut hoidon onnistumiseen. Tämän perusteella voisi tulevaisuudessa olla perusteltua harkita katetriablaatiota ensilinjan hoitona myös muista kuin RVOT-alueelta peräisin oleviin lisälyönteihin, mikäli potilas on oireinen. Nykyisin lähtöpaikan tunnistaminen EKG:n avulla on edelleen tärkeää, sillä se ohjaa hoitoa. Tutkimuksessa selvitettiin myös toimenpiteen turvallisuutta ja muita tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa hoitotulokseen. Katetriablaatio on turvallinen toimenpide ja haittatapahtumat ovat harvinaisia. Tutkimuksen tulokset kuitenkin viittaavat siihen, että korkea painoindeksi voi olla riskitekijä heikommalle hoitovasteelle.
Toinen osatyö keskittyi 24 tunnin EKG-analyysiin potilailla, joilla on erilaisia geneettisiä sydänsairauksia, ja siinä pyrittiin validoimaan AccuQT menetelmää tällä potilasryhmällä. AccuQT menetelmä korjaa QT-aikavälin siirtoentropiaan perustuvan korjauskaavan avulla. Lisäksi tutkittiin sykevälivaihtelua ja sen mahdollista käyttöä geneettisesti sairaiden potilaiden diagnostiikassa ja seurannassa käyttäen skaalariippuvaa trendit poistavaa fluktuaatioanalyysia (DFA). Tutkimuksen tulokset osoittivat, että AccuQT-menetelmä korjaa QT-aikavälin tehokkaasti geneettisistä sydänsairauksista kärsivillä potilailla. Se parantaa QT-ajan korjauksen tarkkuutta ja vähentää ylidiagnostiikkaa, koska se havaitsee tarkasti QT-aikavälin dynaamiset muutokset. Lisäksi skaalariippuva DFA-menetelmä vaikutti lupaavalta geneettisiä sydänsairauksia sairastavien henkilöiden erottelussa, ja voisi siten auttaa alttiiden henkilöiden varhaisessa tunnistamisessa. Sitä voitaisi myös käyttää oireettomien geeninkantajien seurannassa. Tulevaisuudessa molemmat menetelmät voisivat auttaa riskihenkilöiden varhaisessa tunnistamisessa, parantaen diagnostiikkaa ja mahdollistaen kohdennetumman hoidon suurentuneemman riskin potilaille.
Kolmas osatyö keskittyi EKG-analyysiin solutasolla mikroelektrodisiru-teknologiaa hyödyntäen ja tutki LMNA-geenimutaatiota (p.S143P) kantavien ja terveiden sydänlihassolujen eroja. Kyseinen mutaatio aiheuttaa dilatoivaa kardiomyopatiaa. Eroja mutaatiota kantavien ja terveiden sydänsolujen välillä tutkittiin normaaliolosuhteissa sekä akuutin hypoksian ja uudelleenhapetuksen aikana. LMNA-mutaatiota kantavat sydänlihassolut poikkesivat elektrofysiologisilta ominaisuuksiltaan terveistä soluista. Ne myös reagoivat kontrollisoluihin verrattuna eri tavalla akuuttiin hypoksiaan viitaten häiriöihin LMNA-mutaatiota kantavien sydänsolujen adaptaatiomekanismeissa.
Yhdessä tämän väitöskirjan tutkimusten löydökset edistävät EKG-analyysin kehitystä ja korostavat sekä jo olemassa olevan että uuden tiedon hyödyntämisen tärkeyttä EKG:n kliinisen tulkinnan parantamisessa. MEA-analyysia myös edistetään saamalla uutta tietoa sydänsolujen sähköisestä käyttäytymisestä. Tässä väitöskirjassa esitetyt tulokset osoittavat, että uudet EKG-analyysimenetelmät, kuten skaalariippuva DFA, voivat tarjota lisäinformaatiota tästä yksinkertaisesta ja ei-invasiivisesta tutkimusmenetelmästä. Tulevat tutkimukset ovat tarpeen, sillä nämä kehitysaskeleet voivat auttaa sairauksien varhaisessa tunnistamisessa sekä lisätä EKG-analyysin tarkkuutta parantaen potilaiden ennustetta.
Tämän väitöskirjan tavoitteena oli jatkaa EKG-analyysin kehittämistä tutkimalla potilaita, joilla oli erilaisia sydämeen liittyviä sairaustiloja, pyrkien parantamaan varhaista arviointia ja siten vaikuttamaan hoidon kulkuun. Yksi tavoitteistamme oli myös sähköisen analyysin jatkokehitys solutasolla mikroelektrodisiru-teknologiaa hyödyntäen. Sykkivien sydänlihassolujen kenttäpotentiaalien rekisteröinti on verrattavissa EKG:hen, ja tästä menetelmästä on tullut tärkeä osa soluviljelmissä tehtävää sydänsolujen elektrofysiologista tutkimusta.
Väitöskirjan ensimmäinen osatyö keskittyi idiopaattisiin kammiolisälyönteihin ja niiden hoitoon katetriablaatiolla. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin, miten lisälyönnin anatominen lähtöpaikka vaikuttaa katetrihoidon onnistumiseen. Lähtöpaikka määritetään yleensä ennen toimenpidettä 12-kytkentäisen EKG:n avulla. EKG-löydökset ohjaavat hoitopäätöksiä, sillä katetriablaatiota suositellaan ensisijaiseksi hoidoksi oikean kammion ulosvirtauskanavasta (RVOT) peräisin oleviin lisälyönteihin. Tutkimuksessa katetriablaation tulokset olivat yhtä hyvät riippumatta toimenpiteen anatomisesta kohteesta, mikä viittaa siihen, että lähtöpaikka ei vaikuttanut hoidon onnistumiseen. Tämän perusteella voisi tulevaisuudessa olla perusteltua harkita katetriablaatiota ensilinjan hoitona myös muista kuin RVOT-alueelta peräisin oleviin lisälyönteihin, mikäli potilas on oireinen. Nykyisin lähtöpaikan tunnistaminen EKG:n avulla on edelleen tärkeää, sillä se ohjaa hoitoa. Tutkimuksessa selvitettiin myös toimenpiteen turvallisuutta ja muita tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa hoitotulokseen. Katetriablaatio on turvallinen toimenpide ja haittatapahtumat ovat harvinaisia. Tutkimuksen tulokset kuitenkin viittaavat siihen, että korkea painoindeksi voi olla riskitekijä heikommalle hoitovasteelle.
Toinen osatyö keskittyi 24 tunnin EKG-analyysiin potilailla, joilla on erilaisia geneettisiä sydänsairauksia, ja siinä pyrittiin validoimaan AccuQT menetelmää tällä potilasryhmällä. AccuQT menetelmä korjaa QT-aikavälin siirtoentropiaan perustuvan korjauskaavan avulla. Lisäksi tutkittiin sykevälivaihtelua ja sen mahdollista käyttöä geneettisesti sairaiden potilaiden diagnostiikassa ja seurannassa käyttäen skaalariippuvaa trendit poistavaa fluktuaatioanalyysia (DFA). Tutkimuksen tulokset osoittivat, että AccuQT-menetelmä korjaa QT-aikavälin tehokkaasti geneettisistä sydänsairauksista kärsivillä potilailla. Se parantaa QT-ajan korjauksen tarkkuutta ja vähentää ylidiagnostiikkaa, koska se havaitsee tarkasti QT-aikavälin dynaamiset muutokset. Lisäksi skaalariippuva DFA-menetelmä vaikutti lupaavalta geneettisiä sydänsairauksia sairastavien henkilöiden erottelussa, ja voisi siten auttaa alttiiden henkilöiden varhaisessa tunnistamisessa. Sitä voitaisi myös käyttää oireettomien geeninkantajien seurannassa. Tulevaisuudessa molemmat menetelmät voisivat auttaa riskihenkilöiden varhaisessa tunnistamisessa, parantaen diagnostiikkaa ja mahdollistaen kohdennetumman hoidon suurentuneemman riskin potilaille.
Kolmas osatyö keskittyi EKG-analyysiin solutasolla mikroelektrodisiru-teknologiaa hyödyntäen ja tutki LMNA-geenimutaatiota (p.S143P) kantavien ja terveiden sydänlihassolujen eroja. Kyseinen mutaatio aiheuttaa dilatoivaa kardiomyopatiaa. Eroja mutaatiota kantavien ja terveiden sydänsolujen välillä tutkittiin normaaliolosuhteissa sekä akuutin hypoksian ja uudelleenhapetuksen aikana. LMNA-mutaatiota kantavat sydänlihassolut poikkesivat elektrofysiologisilta ominaisuuksiltaan terveistä soluista. Ne myös reagoivat kontrollisoluihin verrattuna eri tavalla akuuttiin hypoksiaan viitaten häiriöihin LMNA-mutaatiota kantavien sydänsolujen adaptaatiomekanismeissa.
Yhdessä tämän väitöskirjan tutkimusten löydökset edistävät EKG-analyysin kehitystä ja korostavat sekä jo olemassa olevan että uuden tiedon hyödyntämisen tärkeyttä EKG:n kliinisen tulkinnan parantamisessa. MEA-analyysia myös edistetään saamalla uutta tietoa sydänsolujen sähköisestä käyttäytymisestä. Tässä väitöskirjassa esitetyt tulokset osoittavat, että uudet EKG-analyysimenetelmät, kuten skaalariippuva DFA, voivat tarjota lisäinformaatiota tästä yksinkertaisesta ja ei-invasiivisesta tutkimusmenetelmästä. Tulevat tutkimukset ovat tarpeen, sillä nämä kehitysaskeleet voivat auttaa sairauksien varhaisessa tunnistamisessa sekä lisätä EKG-analyysin tarkkuutta parantaen potilaiden ennustetta.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [5188]
