Rahoittajien ja tilintarkastajan välinen odotuskuilu : syyt ja seuraukset

Abstract

Tilintarkastajan tarkoitus on tarjota riippumattomana toimijana eri sidosryhmille varmuus tilinpäätöksen oikeellisuudesta. Erityisesti talouden kriisien keskellä tilintarkastuksen merkitys korostuu, kun erinäisille päätöksille vaaditaan luotettavaa pohjaa, jonka tilintarkastus tarjoaa. Rahoittajat on yksi tilinpäätösinformaation merkittävä käyttäjä, koska he perustavat osin rahoituspäätöksensä tilinpäätökselle. Päätöksenteon tukena toimii myös tilintarkastajan laatima tilintarkastuskertomus, josta rahoittajat saavat lisäinformaatiota tarkastusprosessista. Talouden kriisien aikana ja niiden seurauksena myös odotukset tilintarkastusta kohtaan kasvavat, joka voi johtaa siihen, että rahoittajat perustavat päätöksensä vain odotuksiin, joita he liittävät tilintarkastukseen. Tällöin päätökset eivät ole perusteltuja. Ilmiötä, jossa eri sidosryhmien ja tilintarkastajan odotukset poikkeavat toisistaan kutsutaan odotuskuiluksi. Ilmiö on haitallinen myös tilintarkastajille, koska sen takia luottamus tilintarkastukseen laskee. Tämän tutkielman tarkoitus on tutkia rahoittajien ja tilintarkastajien odotuskuilun nykytilaa, sen syitä ja seurauksia.

Tutkielma on toteutettu kvalitatiivisella tutkimusotteella ja tarkemmin kuvattuna systemaattisen kirjallisuuskatsauksen keinoin. Menetelmän avulla tutkimuksessa selvitetään rahoittajien ja tilintarkastajien välisen odotuskuilun nykytila. Systemaattiselle kirjallisuuskatseukselle ominaisesti aineisto kerättiin tarkan seulonnan avulla ja lopulta tutkimuksen aineisoon päätyi kuusi vertaisarvioitua tieteellistä artikkelia kauppatieteen alalta. Artikkelit valittiin määriteltyjen sisäänotto ja poissulku kriteerien avulla. Tutkimuksessa apumenetelmänä käytetään laadullista sisällönanalyysia, jonka avulla aineistosta poimittiin ja ryhmiteltiin tutkimuksen kannalta olennaiset havainnot.

Tutkimuksen avulla saatiin selville, että odotuskuilu koostuu kommunikaation puutteesta, rahoittajien ymmärryksen puutteesta ja lainsäädännöstä. Odotuskuilu ilmenee tilintarkastajan vastuiden rajojen tietämättömyytenä. Toisin sanoen odotuskuilun seurauksena tilintarkastajan odotetaan olevan vastuussa petosten havaitsemisesta ja ehkäisystä, tarkemmasta tarkastuksesta ja muidenkin raporttien tarkastuksesta. Tutkimuksessa on tunnistettu erilaisia keinoja odotuskuilun kaventamiseen, mutta tutkimus on myös tiedostanut, ettei odotuskuilua voida koskaan kokonaan poistaa. Ratkaisuehdotuksia ovat kommunikaation parantaminen, koulutus ja lainsäädännön kehittäminen. Ratkaisuehdotukset liittyvät vahvasti toisiinsa. Esimerkiksi kommunikaatiota voidaan parantaa tilintarkastuskertomuksen kehittämisellä, joka tapahtuu lainsäädännön muutosten myötä.

Yhteenvetona voidaan todeta, että odotuskuilu rahoittajien ja tilintarkastajien välillä muodostuu useasta osa-alueesta, jonka takia ongelman ratkaiseminen vaatii useita eri keinoja. Havaintoja voidaan peilata aiempaan tutkimukseen ja todeta, että rahoittajien ja tilintarkastajan odotuskuilun osa-alueet mukailevat Porterin (1993) muodostamaa mallia, jossa odotuskuilu jaetaan kohtuuttomuus ja järkevään kuiluun. Rahoittajien kohdalla kohtuuttomuuskuilu korostuu, koska vaihtelevaien taustojen vuoksi rahoittajien koulutus ja osaaminen tilintarkastuksesta poikkeavat. Tutkimuksen tulokset ovat pääosin linjassa aiemman tutkimuksen kanssa.