Rakkaamme muistoa siunaten: Kuolinilmoitusten kielen muutos 1950-luvulta 1990-luvulle

Abstract

Tässä kandidaatintutkielmassa tutkitaan kuolinilmoituksissa käytetyn kielen muutosta ja tarkastellaan Helsingin Sanomissa 1950-, 1970- ja 1990-luvuilla julkaistuja kuolinilmoituksia. Kuolinilmoituksissa käytetty kieli ei kerro ainoastaan yksittäisistä kielenkäyttäjistä tai yksittäisistä kielenkäyttäjien ryhmistä, vaan ne heijastavat lisäksi myös ympäröivää yhteiskuntaa sekä kulttuuria. Tarkastelun kohteena on perhesuhteiden, elämäntyön sekä läheisyyden kielellinen kuvaus eri vuosikymmeninä. Tutkielmassa tarkastellaan myös arvoja, joita käytetty kieli heijastaa eri aikakausina. Tutkimuksen aineisto on rajattu siten, että siihen on valittu kuolinilmoituksia helmikuun ensimmäiseltä päivältä vuosilta 1950, 1955, 1970, 1975, 1990 ja 1995. Aineisto on rajattu tarkasteltaville vuosikymmenille suomalaisen yhteiskunnan historiallisten muutosten valossa.

Sisällönanalyysiä on käytetty tutkimuksessa tapana analysoida kuolinilmoitusten kieltä ja kielen välittämiä arvoja. Analyysimenetelmä on mahdollistanut aineiston monitasoisen analysoinnin siten, että kuolinilmoitusten näkyviä, mutta myös piileviä merkityksiä on voitu tarkastella. Diskurssianalyysin avulla on voitu tarkastella kielen rakentamia merkityksiä. Diskurssianalyysin lähtökohtana on, että kieli muuttuu ja vaihtelee. Tämä analyysimenetelmä on tarjonnut keinoja syvällisempään analyysiin ja se on täydentänyt sisällönanalyysiä.

Tutkimuksessa selvisi, että kuolinilmoituksissa käytetty kieli on muuttunut 1950- ja 1990-lukujen välillä. 1950-luvulla kuolinilmoitus on toiminut kutsun kaltaisena ilmoituksena siunauksen ajankohdasta, kun 1990-luvulla ajatus tästä on jo täysin muuttunut. Läheisyyttä kuolinilmoituksissa on 1970-luvulla ilmaistu 1950-luvun kaltaisesti suoraan ja lähipiiri on kutsuttu avosylin siunaustilaisuuteen. Kuolinilmoituksissa käytetyt värssyjen sekä muistolauseiden teemat ovat maallistuneet verrattuna 1950-luvulla käytettyihin. 1990-luvulla kuolinilmoituksissa on aiemmasta poiketen ilmoitettu jo menneen siunaustilaisuuden ajankohta. Myös vainajan ja omaisen välisen suhteen kuvaaminen on muuttunut yksinkertaisempaan muotoon. Vaikka värssyissä ja muistolauseissa voidaan edelleen 1990-luvun kuolinilmoituksissa huomata uskonnollisia piirteitä, on tällaisten kuolinilmoitusten määrä vähentynyt merkittävästi. Kristinuskollisista teksteistä on 1990-luvulla siirrytty kohden yksilöllisempiä ja henkilökohtaisempia ilmaisuja.

Yhteenvetona voidaan todeta, että kuolinilmoituksissa on siirrytty 1950- ja 1990-lukujen välillä muodollisesta ja yhteisöllisyyttä korostavasta tyylistä kohden yksilöllisempää ja vapaampaa ilmaisua. Samaan aikaan arvojen kuvaus kuolinilmoituksissa on vähentynyt ja esimerkiksi kristinuskollisten värssyjen rinnalle on tullut maalliset lainaukset kulttuurin tuottajien teksteistä. Kaiken kaikkiaan kuolinilmoitusten rakenteen sisällössä voidaan todeta tapahtuneen muutoksia 1950- ja 1990-luvun välillä.