“Toisen turha on toisen aarre” : Kierrätyksen ja uudelleenkäytön teot ja merkitykset lasten kuvakirjoissa

Abstract

Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastelemme kierrätyksen ja uudelleenkäytön ilmenemistä lastenkirjallisuudessa, joka on aiheena toistaiseksi jäänyt vähälle huomiolle alan tutkimuksessa. Aihe on ajankohtainen ja merkityksellinen, sillä luonnonvarojen ylikulutus on suuri ongelma niin kansainvälisesti kuin Suomessakin. Ilmaston lämpeneminen ja luonnonvarojen ylikulutus tulevat vaikuttamaan pitkälle tulevaisuuteen heijastuen erityisesti tulevien sukupolvien elämään. Tämän vuoksi kestävän elämäntavan omaksuminen on tärkeää jo varhaislapsuudessa, esimerkiksi ympäristötekojen harjoittelun kautta. Tutkimuksemme tavoitteena on selvittää, mitä kierrätykseen ja uudelleenkäyttöön liittyviä tekoja lasten kuvakirjoissa esiintyy ja millaisia merkityksiä kierrätykselle ja uudelleenkäytölle näissä kirjoissa annetaan. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet sekä esiopetuksen opetussuunnitelman perusteet korostavat ympäristökasvatuksen merkitystä osana kasvatusta. Ympäristökasvatuksessa voidaan hyödyntää lastenkirjallisuutta monipuolisesti. Lastenkirjallisuuden hyödyt lapsen kehitykselle tunnistetaan myös varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa, jonka mukaan varhaiskasvatuksen tulee edistää lasten monipuolista tutustumista lastenkirjallisuuteen.

Aineistoksi valikoitui kaksitoista kierrätystä ja uudelleenkäyttöä käsittelevää lasten kuvakirjaa. Lastenkirjat rajattiin vuosina 2020-2025 julkaistuihin kotimaisiin lasten kuvakirjoihin, sillä halusimme käsitellä uusinta kirjallisuutta aiheesta. Aineiston analyysin toteutimme aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Tutkimustuloksemme osoittavat, että kierrätykseen liittyvät teot painottuvat kirjoissa ennen varsinaista kierrätystä eli materiaalien jalostamista tapahtuviin tekoihin. Näitä tekoja olivat jätteiden kerääminen ja lajittelu. Aineistossamme toimintamuotona esiin nousi kuitenkin myös kierrätys. Uudelleenkäyttöön liittyviä toimintamuotoja ilmeni tutkimissamme kuvakirjoissa monipuolisesti. Nämä toimintamuodot keskittyivät materiaalien uudelleenkäyttöön, tavaroiden kunnostamiseen, turhista tavaroista luopumiseen ja käytettyjen tavaroiden hankintaan. Tulokset osoittavat, että kierrätykselle ja uudelleenkäytölle annetut merkitykset ovat monipuolisia, mutta niiden syvällisempi kuvaus jää vajaaksi. Täten vastuu merkitysten syvällisemmästä tulkinnasta jää lapsen ja kasvattajan tietojen ja kokemusten varaan. Tämän vuoksi varhaiskasvatuksen henkilöstön on tärkeää omata riittävästi ympäristötietoa.