Digitaalisten terveyspalvelujen normalisaatioprosessi Pirkanmaan hyvinvointialueella : teorialähtöinen sisällönanalyysi

Abstract

Terveydenhuollon järjestämisen laajamittaista uudistusta on Suomessa suunniteltu jo 2000-luvun alusta, mutta vuonna 2023 sote-uudistus lopulta toteutui. Uudistuksessa ratkaisuja terveydenhuollon kantokyvyn ja resurssien rajallisuuteen etsittiin digitalisaatiosta, ja uusilla hyvinvointialueilla otettiin käyttöön monipuolisia uusia digitaalisia terveyspalveluja. Digitaalisten terveyspalvelujen käyttöönotto vaatii kuitenkin työtä suunnittelun, viestinnän, palautteen keräämisen ja vastaanottamisen sekä jatkuvan kehittämisen parissa. Pirkanmaan hyvinvointialueella tätä työtä tehtiin EU-rahoitetun HOPPU-hankkeen sisällä.

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli rakentaa ja jäsentää tietoa digitaalisten terveyspalvelujen käyttöönotosta Pirkanmaan hyvinvointialueen HOPPU-hankeen kontekstissa. Tutkimuksessa selvitettiin, minkälaista työtä yksilöiden, työyhteisön ja organisaation tasolla tarvitaan laajan toiminnanmuutoksen toteuttamiseksi sekä arvioida, miten hankkeessa tehty työ on edistänyt digitaalisten palvelujen normalisaatiota eli rutinoitumista toimintaan.

Tutkimuksessa aineistonkeruumenetelmänä käytettiin ryhmämuotoista asiantuntijahaastattelua ja analyysimenetelmänä teorialähtöistä sisällönanalyysiä. Ryhmähaastattelut toteutettiin toukokuussa 2025 Pirkanmaan hyvinvointialueen digitaalisten palvelujen kehittämishankkeen työntekijöiden kanssa. Sisällönanalyysi perustui normalisaatioprosessiteoriaan, joka kuvaa uuden toimintatavan rutinoitumista terveydenhuollon toimintaympäristöön. Normalisaatioprosessiteorian mekanismeja ovat koherenssi, kognitiivinen osallistuminen, kollektiivinen toiminta ja refleksiivinen arviointi. Nämä mekanismit jakautuvat vielä jokainen neljään ydinkomponenttiin.

Sisällönanalyysi osoitti, että Pirkanmaan hyvinvointialueella HOPPU-hankkeessa tehty digitaalisten terveyspalvelujen käyttöönotto ja kehittämistyö noudatti normalisaatioprosessiteorian mekanismeja ja niiden ydinkomponentteja. Tutkimuksen tulokset kuvaavat, miten hanketyöntekijät edistivät mekanismeja ja ydinkomponentteja ja sitä kautta digitaalisten palvelujen normalisaatioprosessia. Tärkeimpiä normalisaatioprosessia edistäviä toiminnan muotoja olivat vuorovaikutus eri tahojen ja ryhmien välillä, viestintä ja osallistaminen. Tekemällään vuorovaikutustyöllä hanketyöntekijät mursivat digitaalisiin palveluihin kohdistuvaa epäluottamusta ja rakensivat yhteisöjä ja verkostoja, joiden sisällä ihmiset kannustivat toisiaan palvelujen käyttöön.

Tutkimus kuvaa syvällisesti ja käytännönläheisesti digitaalisten palvelujen normalisaatioprosessia ja hanketyöntekijöiden tekemää prosessia edistävää työtä. Tutkimus kuvaa myös niitä haasteita ja rajoitteita, joita hanketyöntekijät kohtasivat, ja jotka hidastivat tai estivät normalisaatioprosessia. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää digitaalisten palvelujen käyttöönottoa tukevaa työtä suunnitellessa terveydenhuollon yksiköissä. Tutkimus hyödyttää myös jatkotutkimusta tehtäessä normalisaatiota tutkittaessa perusterveyenhuollon kontekstissa. Tutkimuksen rajoitteita ovat tutkimuskysymysten muuttuminen haastattelujen pitämisen jälkeen sekä pieni otoskoko. Tutkimuksessa on noudatettu Pirkanmaan hyvinvointialueen sekä Tampereen yliopiston ohjenuorien mukaisia tietosuojaan, eettisyyteen ja hyvään tieteelliseen käytäntöön liittyviä toimintatapoja.