Going concern -arvioinnin haasteet tilintarkastajan näkökulmasta

Abstract

Tämän kandidaatintutkielman tavoitteena on selvittää, miten tilintarkastajat arvioivat pk-yritysten toiminnan jatkuvuutta sekä millaisia haasteita ja epävarmuuksia tähän arviointiin liittyy. Tutkielman lähtökohtana on going concern -periaate, joka edellyttää, että tilinpäätös laaditaan oletuksena yrityksen toiminnan jatkuminen ennakoitavissa olevassa tulevaisuudessa. Toiminnan jatkuvuuden arviointi on yksi tilintarkastuksen vaativimmista osa-alueista, sillä se perustuu tulevaisuuden ennakointiin ja sisältää merkittävää epävarmuutta. Aihe on ajankohtainen erityisesti talouden epävarmoina aikoina, jolloin useat yritykset kohtaavat taloudellisia vaikeuksia.

Tutkielman teoreettinen viitekehys muodostuu kansallisesta kirjanpito- ja tilintarkastuslainsäädännöstä, kansainvälisestä ISA 570 -standardista sekä aiemmasta tutkimuskirjallisuudesta. Teoriassa tarkastellaan tilintarkastajan vastuita ja velvollisuuksia toiminnan jatkuvuuden arvioinnissa, pk-yritysten erityispiirteitä sekä arvioinnin luotettavuuteen liittyviä haasteita.

Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, ja aineisto kerättiin puolistrukturoiduilla haastatteluilla. Haastateltavina oli kolme kokenutta auktorisoitua tilintarkastajaa, joilla kaikilla oli vähintään kymmenen vuoden kokemus pk-yritysten tilintarkastuksesta.

Tulosten mukaan tilintarkastajat pitävät going concern -arviointia keskeisenä ja vastuullisena osana työtään. Arvioinnissa hyödynnetään tilinpäätöksestä johdettuja taloudellisia tunnuslukuja, alkaneen tilikauden tietoja sekä johdon omia arvioita tulevasta. Arviointi perustuu kuitenkin aina tapauskohtaiseen kokonaisarvioon, eikä mikään yksittäinen malli tai tunnusluku yksin ratkaise tilintarkastajan johtopäätöstä. Suurimmaksi haasteeksi haastateltavat nostivat tulevien tapahtumien ennakoinnin, ja taloudellisen tilanteen arviointi 12 kuukautta eteenpäin on erityisen vaikeaa epävarmoina aikoina. Lisäksi pk-yritysten rajalliset resurssit ja omistaja–johtaja -rakenteet vaikeuttavat johdon arvioiden laadintaa ja realistisuutta. Johto ei aina ole tietoinen yrityksen taloudellista riskeistä, tai sen tulevaisuusennusteet voivat olla ylipositiivisia, mikä edellyttää tilintarkastajalta kriittistä ja systemaattista arviointia. Haastateltavat eivät kokeneet riippumattomuuden vaarantuvan tai johdon painostuksen vaikuttavan arviointiin, mikä poikkeaa osittain aiemmasta kansainvälisestä tutkimuskirjallisuudesta. Tulosten perusteella arviointiin liittyvät haasteet ovat siten enemmän teknisiä ja arviointiin liittyviä kuin eettisiä.