Hovioikeuden valvontatehtävä: Virkavalvontaa riippumattomissa tuomioistuimissa

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan hovioikeuksien toteuttamaa virkavalvontaa riippumattomiin käräjäoikeuksiin. Valvonta perustuu tuomioistuinlain (673/2016) 3 luvun 2 §:ssä säädettyyn hovioikeuden valvontatehtävään. Sen mukaan hovioikeus valvoo tuomiopiirinsä käräjäoikeuksien toimintaa ja ryhtyy tarvittaessa toimenpiteisiin havaitsemiensa epäkohtien poistamiseksi. Tutkielma pyrkii vastaamaan seuraaviin kysymyksiin: mikä on hovioikeuden toimivalta valvontatehtävän toteuttamisessa ja millaisia menettelyllisiä vaatimuksia valvontatehtävän hoitamiseen liittyy.

Tutkimus on lainopillinen, ja se perustuu voimassa olevan oikeuden tulkintaan. Keskeiset säädökset ovat tuomioistuinlain lisäksi Suomen perustuslaki (731/1999) ja hallintolaki (434/2003). Lisäksi tulkinnassa on huomioitu jo kumotut hovioikeuslaki (56/1994) ja hovioikeusasetus (211/1994) sekä lakien esityöt ja oikeustieteellinen kirjallisuus.

Keskeisenä tuloksena todetaan, että hovioikeuden toimivaltaan kuuluu hovioikeuspiirinsä käräjäoikeuksien valvonta, joka kohdistuu käräjäoikeuksien toiminnan kokonaisuuteen viranomaislaitoksina. Valvonta voi olla luonteeltaan laillisuus- ja tarkoituksenmukaisuusvalvontaa. Lainsäädäntö jättää hovioikeuksille mahdollisuuden tulkita ja toteuttaa tehtävää monella tapaa. Hovioikeuksien harkintavaltaa rajoittavat kuitenkin käräjäoikeuksien riippumattomuus ja toiminnan järjestämisen itsenäisyys sekä hallinnon oikeusperiaatteet, mikä tulee huomioida erityisesti epäkohtien poistamiseen tähtäävien toimenpiteiden valinnassa ja toimeenpanossa. Toimenpiteissä tulisi suosia informaatio-ohjauskeinoja; ankarimmillaan toimenpiteet voivat johtaa ilmoitukseen valtioneuvoston oikeuskanslerille ja virkamiesoikeudellisiin toimenpiteisiin. Hyvän hallinnon perusteita sovelletaan pääasiallisesti valvontatehtävän hoitamiseen, kun taas hallintomenettelyä koskevat säännökset tulevat harkittavaksi yksittäisissä tilanteissa.

Päätelminä todetaan, että valvontatehtävän sääntely on hyvin yleispiirteinen, mikä aiheuttaa epäselvyyttä valvonnan roolista, sisällöstä ja tavoitteista. Jatkotutkimukselle tunnistetaan tarve valvontatehtävän empiirisestä tarkastelusta sekä sen oikeuspoliittisesta arvioinnista. Lisäksi tutkielmassa ehdotetaan lainsäädännön täsmentämistä niin sanottujen erityistehtävien valvonnan osalta.