Autonomy and Self-Organizing Teams in Long-Term Care for Older People : Solutions for enhancing employee wellbeing?
Ruotsalainen, Salla (2026)
Ruotsalainen, Salla
Tampere University
2026
Terveystieteiden tohtoriohjelma - Doctoral Programme in Health Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2026-01-30
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-4333-0
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-4333-0
Tiivistelmä
Suomessa ikääntyneiden pitkäaikaishoidon palvelut ovat käyneet läpi rakennemuutoksen, jonka myötä laitoshoito on korvattu kodinomaisilla asumisyksiköillä (ympärivuorokautinen palveluasuminen), jotka yhdessä kotiin tuotavien palveluiden (kotihoito) kanssa on asetettu ensisijaisiksi hoitomuodoiksi. Kotihoidon asiakkaiden määrä on lisääntynyt jonkin verran viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana, kuten myös kotihoidon käyntimäärät, vaikkakin viime vuosien aikana käynti- ja asiakasmäärät ovat kääntyneet laskuun. Ikääntyneiden määrän sekä palvelutarpeiden kasvu yhdessä ympärivuorokautisten yksiköiden hoitajamitoituksen kanssa on lisännyt tarvetta henkilöstölle ikääntyneiden pitkäaikaishoidossa. Pula henkilöstöstä on kuitenkin lisääntynyt 2000-luvun alusta, ja kotihoidon henkilöstön kuormituksen on todettu lisääntyneen, heillä on enemmän sairaspoissaolopäiviä ja he raportoivat enemmän kiirettä sekä muita kuormitustekijöitä.
Tämän väitöskirjan tarkoituksena oli selvittää, mitkä työn kuormitustekijät ja työn organisoinnin keinot ovat yhteydessä työntekijöiden hyvinvointiin ikääntyneiden pitkäaikaishoidossa, keskittyen pääosin kotihoidon työntekijöihin. Lisäksi väitöskirjassa tarkastellaan autonomiaa, missä määrin ja miten se on yhteydessä työhyvinvointiin, niin yksilö- kuin tiimitasolla. Väitöskirjan tavoitteena on myös tarjota tulosten pohjalta suosituksia siitä, miten työtä voitaisiin organisoida ja mitä muita tekijöitä tulisi huomioida, jotta työntekijöiden työhyvinvointia voitaisiin kohentaa ikääntyneiden palveluissa.
Väitöskirjassa käytettiin aineistoa monista eri lähteistä. Artikkeleissa I ja II käytettiin kysely- sekä haastatteludataa. Artikkeli I oli monimenetelmäinen. Kyselyaineisto analysoitiin kovarianssianalyysillä ja haastatteludata käyttäen Grounded Theory menetelmää. Artikkelissa II tutkittiin mediaatioanalyysin avulla itseohjautuvissa tiimeissä työskentelyn yhteyttä työtyytyväisyyteen ja työpaikan vaihtoaikeisiin. Kolmannessa artikkelissa käytettiin aineistona aikamittauskyselyä, lyhyttä työhyvinvointikyselyä sekä esihenkilökyselyä. Lisäksi Resident Assessment Instrument eli RAI rekisteritietoja yhdistettiin aineistoon. Aineisto analysoitiin käyttäen monimuuttujaista lineaarista regressio analyysiä sekä kuvailevia analyysejä.
Väitöskirjan artikkeleiden tulokset osoittivat, että useat tekijät olivat yhteydessä työntekijän hyvinvointiin, esimerkiksi kiire ja yksin työskentely olivat negatiivisesti yhteydessä työhyvinvointiin. Työn organisointiin liittyvät tulokset osoittivat, että jos toiminnanohjausjärjestelmä ei ottanut tiimejä huomioon suunnitellessaan asiakaslistoja kiirettä koettiin enemmän. Laadulliset tulokset osoittivat lisäksi, että huonosti toimiva toiminnanohjausjärjestelmä aiheutti tyytymättömyyttä henkilöstön keskuudessa. Myös heikompi hoidon jatkuvuus oli yhteydessä kiireeseen. Laadulliset tulokset osoittivat lisäksi, että työntekijät olivat tyytymättömiä, koska he hoitivat harvoin samoja asiakkaita. Autonomian suhteen tuloksista nähtiin, että yksilön korkeampi autonomia oli yhteydessä korkeampaan työtyytyväisyyteen. Lisäksi itseohjautuvissa tiimeissä työhyvinvointi oli paremmalla tasolla. Niillä, jotka työskentelivät itseohjautuvissa tiimeissä, oli korkeampi työtyytyväisyys, vähemmän työpaikan vaihtoaikeita, korkeammat vaikutusmahdollisuudet, matalammat työn vaatimukset ja matalampi työperäinen stressi, tarkoittaen yhdistelmää matalia vaikutusmahdollisuuksia ja korkeita vaatimuksia (eng. job strain). Tulokset lisäksi osoittivat, että työn vaatimukset ja työperäinen stressi välittivät yhteyttä itseohjautuvien tiimien ja työtyytyväisyyden sekä työpaikan vaihtoaikeiden välillä, mikä oli uusi löydös itseohjautuviin tiimeihin liittyvässä tutkimuksessa.
Väitöskirjan tulokset osoittavat, että esimerkiksi yksin työskentely, kiire ja keskeytykset olivat yhteydessä kotihoidon työntekijöiden työhyvinvointiin, työn organisointiin liittyvien asioiden lisäksi. Työpäiviin tarvitaan myös joustavuutta, etenkin jos toiminnanohjausjärjestelmät ovat käytössä. Toiminnanohjausjärjestelmien tulisi myös priorisoida hoidon jatkuvuus, koska hoidon jatkuvuudesta hyötyvät niin työntekijät kuin asiakkaatkin. Väitöskirjan tulokset osoittivat myös autonomian olevan tärkeä tekijä työntekijöiden hyvinvoinnin kannalta, niin yksilö- kuin tiimitasollakin. Vaikka työntekijöille annetaan autonomiaa, riittävä tuki on silti oltava saatavilla. Tiimien itseohjautuvalla työtavalla näyttäisi olevan monia positiivisia seurauksia, kuten vähäisempi kiire ja vähemmän muita kuormitustekijöitä, korkeampi työtyytyväisyys sekä matalampi työpaikan vaihtohalukkuus. Itseohjautuva työtapa voisi lisätä myös asiakkaan kokonaisvaltaisempaa hoitoa.
Tämän väitöskirjan tarkoituksena oli selvittää, mitkä työn kuormitustekijät ja työn organisoinnin keinot ovat yhteydessä työntekijöiden hyvinvointiin ikääntyneiden pitkäaikaishoidossa, keskittyen pääosin kotihoidon työntekijöihin. Lisäksi väitöskirjassa tarkastellaan autonomiaa, missä määrin ja miten se on yhteydessä työhyvinvointiin, niin yksilö- kuin tiimitasolla. Väitöskirjan tavoitteena on myös tarjota tulosten pohjalta suosituksia siitä, miten työtä voitaisiin organisoida ja mitä muita tekijöitä tulisi huomioida, jotta työntekijöiden työhyvinvointia voitaisiin kohentaa ikääntyneiden palveluissa.
Väitöskirjassa käytettiin aineistoa monista eri lähteistä. Artikkeleissa I ja II käytettiin kysely- sekä haastatteludataa. Artikkeli I oli monimenetelmäinen. Kyselyaineisto analysoitiin kovarianssianalyysillä ja haastatteludata käyttäen Grounded Theory menetelmää. Artikkelissa II tutkittiin mediaatioanalyysin avulla itseohjautuvissa tiimeissä työskentelyn yhteyttä työtyytyväisyyteen ja työpaikan vaihtoaikeisiin. Kolmannessa artikkelissa käytettiin aineistona aikamittauskyselyä, lyhyttä työhyvinvointikyselyä sekä esihenkilökyselyä. Lisäksi Resident Assessment Instrument eli RAI rekisteritietoja yhdistettiin aineistoon. Aineisto analysoitiin käyttäen monimuuttujaista lineaarista regressio analyysiä sekä kuvailevia analyysejä.
Väitöskirjan artikkeleiden tulokset osoittivat, että useat tekijät olivat yhteydessä työntekijän hyvinvointiin, esimerkiksi kiire ja yksin työskentely olivat negatiivisesti yhteydessä työhyvinvointiin. Työn organisointiin liittyvät tulokset osoittivat, että jos toiminnanohjausjärjestelmä ei ottanut tiimejä huomioon suunnitellessaan asiakaslistoja kiirettä koettiin enemmän. Laadulliset tulokset osoittivat lisäksi, että huonosti toimiva toiminnanohjausjärjestelmä aiheutti tyytymättömyyttä henkilöstön keskuudessa. Myös heikompi hoidon jatkuvuus oli yhteydessä kiireeseen. Laadulliset tulokset osoittivat lisäksi, että työntekijät olivat tyytymättömiä, koska he hoitivat harvoin samoja asiakkaita. Autonomian suhteen tuloksista nähtiin, että yksilön korkeampi autonomia oli yhteydessä korkeampaan työtyytyväisyyteen. Lisäksi itseohjautuvissa tiimeissä työhyvinvointi oli paremmalla tasolla. Niillä, jotka työskentelivät itseohjautuvissa tiimeissä, oli korkeampi työtyytyväisyys, vähemmän työpaikan vaihtoaikeita, korkeammat vaikutusmahdollisuudet, matalammat työn vaatimukset ja matalampi työperäinen stressi, tarkoittaen yhdistelmää matalia vaikutusmahdollisuuksia ja korkeita vaatimuksia (eng. job strain). Tulokset lisäksi osoittivat, että työn vaatimukset ja työperäinen stressi välittivät yhteyttä itseohjautuvien tiimien ja työtyytyväisyyden sekä työpaikan vaihtoaikeiden välillä, mikä oli uusi löydös itseohjautuviin tiimeihin liittyvässä tutkimuksessa.
Väitöskirjan tulokset osoittavat, että esimerkiksi yksin työskentely, kiire ja keskeytykset olivat yhteydessä kotihoidon työntekijöiden työhyvinvointiin, työn organisointiin liittyvien asioiden lisäksi. Työpäiviin tarvitaan myös joustavuutta, etenkin jos toiminnanohjausjärjestelmät ovat käytössä. Toiminnanohjausjärjestelmien tulisi myös priorisoida hoidon jatkuvuus, koska hoidon jatkuvuudesta hyötyvät niin työntekijät kuin asiakkaatkin. Väitöskirjan tulokset osoittivat myös autonomian olevan tärkeä tekijä työntekijöiden hyvinvoinnin kannalta, niin yksilö- kuin tiimitasollakin. Vaikka työntekijöille annetaan autonomiaa, riittävä tuki on silti oltava saatavilla. Tiimien itseohjautuvalla työtavalla näyttäisi olevan monia positiivisia seurauksia, kuten vähäisempi kiire ja vähemmän muita kuormitustekijöitä, korkeampi työtyytyväisyys sekä matalampi työpaikan vaihtohalukkuus. Itseohjautuva työtapa voisi lisätä myös asiakkaan kokonaisvaltaisempaa hoitoa.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [5189]
