Lastensuojelun sateenkaarinuoria tavoittamassa: Tapaustutkimus kanssatutkijuudesta Nuorten Turvasataman Discordissa
Minkkinen, Minna (2025)
Minkkinen, Minna
2025
Sosiaalityön maisteriohjelma - Master's Programme in Social Work
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2025-12-10
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-2025120911379
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-2025120911379
Tiivistelmä
Tässä Pro-gadu tutkielmassa tutkitaan lastensuojelutaustaisten sateenkaarinuorten tavoittamista kanssatutkijuuteen. Tutkimuksen tarkoituksena on tuottaa uutta tietoa kanssatutkijuudesta. Tutkimus pyrki myös syventämään ymmärrystä siitä, millaisia mahdollisuuksia ja haasteita verkkoalustalla toteutettava kanssatutkijuus tuo mukanaan. Tutkimus sijoittuu marginaalitutkimuksen kenttään, jossa pyritään tavoittamaan heikosti saavutettavia ryhmiä ja tuomaan esiin heidän ääntään tutkimuksessa ja sitä kautta yhteiskunnassa.
Tutkimus nojaa marginaalitutkimukseen, queer-teoriaan, feministiseen tutkimusmetodologiaan ja kanssatutkijuuden periaatteisiin. Marginaalitutkimus korostaa vallan ja tiedon hierarkioiden purkamista sekä osallistumisen mahdollistamista niille, joiden kokemukset jäävät usein näkymättömiin. Queer-teoria tarjoaa kriittisen näkökulman normien haastamiseen ja seksuaalisuuden sekä sukupuolen moninaisuuden ymmärtämiseen, korostaen nuorten toimijuutta ja oikeutta itsemäärittelyyn. Feministinen metodologia puolestaan painottaa tiedon tuottamisen arvohierarkioiden purkamista ja tutkijan oman aseman reflektointia. Kanssatutkijuus toimii käytännön viitekehyksenä, jossa tutkimusta tehdään yhdessä nuorten kanssa, ei heidän ohitseen, tavoitteena lisätä osallisuutta ja jakaa tiedon omistajuutta.
Tämän tapaustutkimuksen aineisto koostuu kanssatutkijoiden kanssa käydyistä keskusteluista, tutkijan muistiinpanoista, kanssatutkijuusprosessista sekä nuorten kanssa tehdyistä tuotoksista. Tutkimuksen tuloksia analysoitiin teorialähtöisesti.
Tulokset osoittavat, että luottamus ja kumppanuus rakentuvat olemassa olevien rakenteiden kautta. Nuorten osallistuminen oli vaihtelevaa ja löyhää, mutta merkityksellistä. Kanssatutkijat toivat esiin epäkohtia lastensuojelussa ja loivat tapaukset, jotka heijastivat sateenkaarinuorten arkea. Kanssatutkijuuden idea toteutui osittain, erityisesti aineiston tuottamisessa, mutta jäi vajaaksi analyysin ja tulosten viemisen käytäntöön.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että sateenkaarinuoria tavoitetaan parhaiten siellä, missä he jo ovat, ja osallistumisen monentasoinen mahdollistaminen on keskeistä. Kanssatutkijuus voi toimia sosiaalityön tutkimuksessa keinona purkaa valta-asetelmia ja lisätä osallisuutta, mutta se vaatii tutkijalta aikaa, resursseja ja joustavuutta. Tutkimus korostaa tarvetta jatkaa kanssatutkijuuden kehittämistä sosiaalityön tutkimuskentällä, jotta marginaalissa elävät ryhmät voidaan syvemmin ottaa mukaan akateemiseen tiedontuotantoon.
Tutkimus nojaa marginaalitutkimukseen, queer-teoriaan, feministiseen tutkimusmetodologiaan ja kanssatutkijuuden periaatteisiin. Marginaalitutkimus korostaa vallan ja tiedon hierarkioiden purkamista sekä osallistumisen mahdollistamista niille, joiden kokemukset jäävät usein näkymättömiin. Queer-teoria tarjoaa kriittisen näkökulman normien haastamiseen ja seksuaalisuuden sekä sukupuolen moninaisuuden ymmärtämiseen, korostaen nuorten toimijuutta ja oikeutta itsemäärittelyyn. Feministinen metodologia puolestaan painottaa tiedon tuottamisen arvohierarkioiden purkamista ja tutkijan oman aseman reflektointia. Kanssatutkijuus toimii käytännön viitekehyksenä, jossa tutkimusta tehdään yhdessä nuorten kanssa, ei heidän ohitseen, tavoitteena lisätä osallisuutta ja jakaa tiedon omistajuutta.
Tämän tapaustutkimuksen aineisto koostuu kanssatutkijoiden kanssa käydyistä keskusteluista, tutkijan muistiinpanoista, kanssatutkijuusprosessista sekä nuorten kanssa tehdyistä tuotoksista. Tutkimuksen tuloksia analysoitiin teorialähtöisesti.
Tulokset osoittavat, että luottamus ja kumppanuus rakentuvat olemassa olevien rakenteiden kautta. Nuorten osallistuminen oli vaihtelevaa ja löyhää, mutta merkityksellistä. Kanssatutkijat toivat esiin epäkohtia lastensuojelussa ja loivat tapaukset, jotka heijastivat sateenkaarinuorten arkea. Kanssatutkijuuden idea toteutui osittain, erityisesti aineiston tuottamisessa, mutta jäi vajaaksi analyysin ja tulosten viemisen käytäntöön.
Johtopäätöksenä voidaan todeta, että sateenkaarinuoria tavoitetaan parhaiten siellä, missä he jo ovat, ja osallistumisen monentasoinen mahdollistaminen on keskeistä. Kanssatutkijuus voi toimia sosiaalityön tutkimuksessa keinona purkaa valta-asetelmia ja lisätä osallisuutta, mutta se vaatii tutkijalta aikaa, resursseja ja joustavuutta. Tutkimus korostaa tarvetta jatkaa kanssatutkijuuden kehittämistä sosiaalityön tutkimuskentällä, jotta marginaalissa elävät ryhmät voidaan syvemmin ottaa mukaan akateemiseen tiedontuotantoon.
