Kaunokirjallisuuden käyttö perusopetuksessa: Kuvaileva kirjallisuuskatsaus kaunokirjallisuuden käytöstä suomalaisessa peruskoulussa 2010- ja 2020-luvuilla

Abstract

Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää, mitä kaunokirjallisuuden käytöstä on tutkittu perusopetuksessa, tarkastelemme tätä kysymystä kuvailevan kirjallisuuskatsauksen avulla. Perusopetuksen opetussuunnitelmassa kaunokirjallisuudella on tärkeä rooli. On myös huomattavaa, että kaunokirjallisuuden lukeminen kehittää lukutaitoa, joka on yhteydessä koulumenestykseen ja koulumenestys taas tulevaisuuden taloudelliseen asemaan. Lukeminen ja lukemisen kulttuurit ovat kuitenkin kokeneet paljon muutoksia ja tutkimuksissa on huomattu suomalaisten lasten ja nuorten luku- sekä -motivaatiotason laskua. Perusopetuksella näyttäisi olevan entistä tärkeämpi rooli kirjallisuuteen tutustuttamisen ja lukuinnon herättämisen suhteen. Katsauksen avulla pyritään selvittämään, mitä kaunokirjallisuuden käytöstä on tutkittu, millaisia näkökulmia nousee esiin ja millaisia pedagogisia keinoja on hyödynnetty.

Tutkimusaineistoksi valikoitui 10 artikkelia, jotka tarkastelevat kaunokirjallisuuden käyttöä peruskoulun opetuksessa monipuolisesti eri suunnista. Menetelmänä kirjallisuuskatsaus on sopiva, koska tarkoituksena on ajantasaistaa tietoa ja esittää tuloksia tiiviisti. Aineistoa analysoitiin sisällönanalyysin avulla, minkä tarkoituksena oli tuoda esiin erilaisia näkökulmia.

Kirjallisuuskatsauksen tulosten perusteella näyttäisi siltä, että yhtä ainoaa ratkaisua kaunokirjallisuuden opetukseen ei ole, vaan toimivat pedagogiset keinot ovat moninaiset. Tutkimusaineiston perusteella huomataan, että lasten ja nuorten lukemisen kulttuurit ovat muuttuneet ja koulussa luetut teokset ovat osalle ainoa portti kirjallisuuden maailmaan. Vaikka lukemisen muodot ovat muuttuneet, ei lukeminen ole välttämättä vähentynyt. Tämä haastaa myös opetuskäytänteitä muuttumaan erilaisten tekstimuotojen käsittelemistä varten. Kirjallisuuden opetuksen haasteena on tasapainoilu oppilaiden kiinnostuksen sekä tieto- ja taitotavoitteiden saavuttamisen välillä.

Kirjastojen saavutettavuus näyttäisi olevan merkittävässä roolissa kirjallisuuskasvatuksen tukemisessa ja lukemaan innostamisessa. Koulu- ja luokkakirjastot vaikuttaisivat palvelevan tarpeita paremmin, mutta niiden kirjavalikoimat ovat kuitenkin usein suppeat. Tulosten perusteella havaitaan, että yhteisölliset työskentelytavat tukevat oppimista parhaiten, mutta monilta opettajilta näyttäisi puuttuvan riittävät pedagogiset keinot ja siksi he saattavat suosia enemmän yksilökeskeisiä työskentelytapoja. Tutkimusaineisto osoittaa, että kaunokirjallisuuden opetuksessa korostuu äidinkielen ja kirjallisuuden oppiaineen rooli, mutta sitä hyödynnetään myös monipuolisesti muissakin oppiaineissa ja monialaisissa kokonaisuuksissa.