Kohti lapsipotilaan fyysistä tutkimista: Lapsipotilaan toimijuuden rakentuminen lääkärin, potilaan ja huoltajan vuorovaikutuksessa

Abstract

Tämän tutkielman keskeisin tavoite on tarkastella, miten lapsipotilaan osallistamista ja toimijuutta voidaan edistää tai estää lääkärin ja huoltajan toimesta lääkärin vastaanotolla. Lapsipotilaan osallistaminen on keskeinen keino tukea potilaan itsemääräämisoikeuden toteutumista, sillä lapset ottavat harvoin oma-aloitteisesti kantaa omaan hoitoonsa. Osallistamisen on todettu muun muassa tukevan potilaan autonomiaa, johtavan parempiin hoitotuloksiin sekä parantavan hoitoon sitoutumista. Lapsipotilaan toimijuus voidaan tuottaa vuorovaikutuksessa aktiiviseksi tai passiiviseksi sitä mukaan, miten potilasta osallistetaan vastaanottoon. Tutkimuskysymykseni ovat: Miten lapsipotilaan toimijuus rakentuu lääkärin vastaanotolla? sekä Rakentuuko lapsipotilaan toimijuus eri tavoin vastaanoton eri vaiheissa? Tutkielman viitekehyksenä sekä analyysimenetelmänä sovelletaan keskustelunanalyysia, joka mahdollistaa tosielämässä tapahtuneiden vuorovaikutustilanteiden systemaattisen tarkastelun. Aineisto koostuu kuudesta videotaltioidusta lääkärin vastaanotosta, jotka on kerätty Touch and Affect in Health Care Interaction – tutkimusprojektille. Aineiston tarkastelu on rajattu vastaanoton alusta siihen hetkeen saakka, kunnes fyysinen tutkiminen aloitetaan vastaanotolla. Rajauksen motiivina oli tarkastella, tapahtuuko lapsipotilaan osallistamisessa muutoksia, kun vastaanotolla siirrytään kohti fyysistä tutkimista. Analyysin tulosten perusteella lapsipotilaiden toimijuus rakentui aktivoiduksi tai passivoiduksi lääkärin sekä huoltajan toimien perusteella. Osallistamisen tavat, jotka tukivat lapsipotilaan toimijuuden muotoutumista aktiiviseksi, olivat muun muassa lääkärin kysymykset potilaalle tämän kokemuksista, jutustelu, fyysisen tutkimisaloitteen osoittaminen potilaalle sekä huoltajan vihjeet lapsipotilaalle siitä, missä kohdin kehoa on ollut kipua. Lapsipotilaiden toimijuus rakentui passivoiduksi silloin, kun vastaanotolla lapsipotilaita ei osallistettu ollenkaan tai silloin, kun potilaan aloite itsensä osallistamiselle sivuutettiin. Lapsipotilaan toimijuuden rakentuminen vaatii konkreettisia vuorovaikutuksellisia toimintoja heiltä, joilla on institutionaalisen asemansa perusteella mahdollisuus sosiaalistaa lapsipotilaasta autonominen ja omaan hoitoonsa osallistuva potilas, mikä osaltaan tuottaa hyvinvointia potilaalle sekä mahdollistaa terveydenhuoltojärjestelmän resurssien tarkoituksenmukaisen allokoinnin.