Autojen liityntäpysäköinti osana seudullista raitiotietä : Parhaat eurooppalaiset käytännöt

Abstract

Liikennejärjestelmään suunnittelua ohjaa monenlaiset kansalliset sekä kaupunkikohtaiset tavoitteet. Tampereen kaupunki tavoittelee hiilineutraaliutta vuoteen 2030 mennessä ja muun muassa kestävien liikkumismuotojen 69 % kulkutapaosuutta. Näihin pyritään monien eri toimenpiteiden avulla, mutta yhdeksi näistä on nostettu liityntäpysäköinnin kehittäminen. Liityntäpysäköinnillä viitataan pysäköintiin, joka palvelee joukkoliikennettä. Päästöjen vähentäminen ei ole liityntäpysäköintien ainoa tavoite ja Tampereen kaupunki onkin asettanut erittäin kunnianhimoiset sekä varsin laajat tavoitteet liityntäpysäköinneilleen. Tässä työssä on ollut tavoitteena tarkastella autojen liityntäpysäköinnin järjestämistä seudullisen raitiotien yhteydessä. Tarkoituksena on ollut luoda suosituksia Tampereen raitiotien Lielahti-Ylöjärvi ratahaaran suunnitteluun.

Työssä toteutettiin kirjallisuuskatsaus, haastatteluita sekä havainnointia. Kirjallisuuskatsauksessa on kuvattu ensimmäisenä liityntäpysäköinnin suhdetta yhdyskuntarakenteeseen ja liikennejärjestelmän suunnitteluun Tampereen seudulla. Tämän jälkeen on kuvattu varsinaisten kohteiden järjestämiseen, tavoitteiden asetteluun sekä seurantaan, käyttäjien näkökulmiin, sijoittelun haasteisiin sekä kaupunkiliikkumisen ja pysäköinnin markkinoihin kytkeytymisen näkökulmia. Liityntäpysäköintien avulla tyypillisesti pyritään vähentämään kaupungin keskustaan suuntautuvan autoliikenteen määrää, vähentämään autoliikenteen ajosuoritetta tai kannustamaan joukkoliikenteen käyttöön. Liityntäpysäköinnit ovat kytköksissä kaupungin laajempaan pysäköinnin markkinaan. Liityntäpysäköinnin rooli voikin usein riippua pysäköinnin tarjonnasta sekä hinnoittelusta määränpäässä. Käyttäjä usein tavoittelee ajallista tai rahallista hyötyä liityntäpysäköinnin hyödyntämisestä. Toisaalta voi olla myös käyttäjiä, jotka haluaisivat käyttää joukkoliikennettä, mutta se ei ole mahdollista ilman liityntäpysäköintiä. Kirjallisuuskatsauksen perusteella voidaan todeta, että liityntäpysäköinti on osin ristiriitainen toimenpide. Sen tavoiteltuihin vaikutuksiin liittyy paikoin epävarmuuksia ja sillä on merkittäviä tarkoituksettomia vaikutuksia. Liityntäpysäköintien käyttöön liikennepolitiikan välineenä voidaan nähdä edellyttävän tarkkaa harkintaa sekä muita samanaikaisia toimenpiteitä, jotta sillä pystyttäisiin edistämään asetettuja strategisia tavoitteita kokonaisvaltaisesti.

Työssä tarkasteltiin haastatteluiden avulla eurooppalaisia esimerkkikaupunkeja, joissa järjestetään autojen liityntäpysäköintiä raitiotien yhteydessä. Tarkasteluun valikoituneet kaupungit olivat Utrecht, Odense, Bergen, Freiburg, Nottingham ja Manchester. Haastatteluiden lisäksi neljässä näistä esimerkkikohteissa suoritettiin havainnointia. Valtaosassa kohteista liityntäpysäköinnit olivat onnistuneet houkuttelemaan käyttäjiä varsin hyvin. Tästä huolimatta varsinaisten vaikutusten seuranta oli enimmäkseen puutteellista, joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta.

Työssä luotiin suositukset Tampereen raitiotien jatkosuunnitteluun pohjautuen kirjallisuuskatsaukseen, haastatteluihin sekä havainnointiin. Liityntäpysäköintien tavoitteiden asettelua voi olla tarpeen tarkentaa työn tulosten perusteella aluekohtaisesti painottuen pysäköinnin tilankäyttöön tai autoriippuvaisten alueiden osittaisten joukkoliikennepalveluiden tarjoamiseen. Toisaalta samalla tulisi välttää uusien autoriippuvaisten alueiden toteuttamista, jotta tarve liityntäpysäköinneille ei kasvaisi. Liityntäpysäköintien vaikutuksia tulisi arvioida tarkemmin ja koko matkan osalta lähtöpisteestä määränpäähän, jonka perusteella liityntäpysäköintejä olisi mahdollista vertailla muihin toimenpiteisiin. Nämä toimivat lähtökohtina liityntäpysäköintien harkitsemiselle toimenpiteenä ja tarkemman sijoittelun, maankäytön yhteensovittamisen, kohteiden järjestämisen sekä sääntelyn ja hinnoittelun määrittämiselle. Työssä on luotu suositukset näille osa-alueille.

Planning for the transport system is guided by a variety of national and city-specific goals. For example, the City of Tampere aims for carbon neutrality by 2030 and a 69% modal share of sustainable modes of transport. These are pursued through a variety of measures but one of these has been park and ride. Park and ride refer to parking that serves public transport. Reducing emissions is not the only goal of park and ride. The City of Tampere has set ambitious and quite broad objectives for the park and ride. The aim of this work has been to examine the park and ride for cars in connection with the regional tramway. The intention has been to create recommendations for the planning of the Lielahti-Ylöjärvi branch of the Tampere tramway.

The work included a literature review, interviews and observations. The literature review first describes the relationship of park and rides to the urban structure and the planning of the transport system in the Tampere region. This is followed by a description of the coordinate of the actual park and ride sites, the setting of objectives and monitoring those, the perspectives of users, the challenges of placement, and the perspectives of connecting to the urban mobility and parking markets. Park and rides are typically used to reduce the amount of car traffic heading towards the city center, reduce the vehicle kilometers travelled by car or to encourage the use of public transport. Park and rides are connected to the city's broader parking market. The role of park and ride can often depend on the supply and price of parking at the destination. The typical user often seeks time savings or financial benefit from using park and ride. On the other hand, there may also be users who would like to use public transport, but which is not possible without park and ride facilities. Based on the literature review, it can be stated that park and ride is a partly contradictory measure. Its intended effects are sometimes uncertain and it has remarkable unintended effects. The use of park and ride as a transport policy measure can require careful consideration and other simultaneous measures in order to promote the set objectives and strategic goals.

The work examined European example cities using interviews where park and ride for cars is arranged in connection with tramways. The cities selected for the study were Utrecht, Odense, Bergen, Freiburg, Nottingham and Manchester. In addition to the interviews, observations were carried out in four of these example sites. In the majority of cities park and rides have succeeded in attracting users quite well. Despite this the monitoring of the actual impacts was mostly inadequate with some exceptions.

The recommendations for the further planning of the Tampere tramway based on a literature review, interviews and observations were created in the work. Based on the results of the work, it may be necessary to refine the setting of the objectives for park and ride areas and define them regionally. The objectives could be focused on the use of public space for parking or the provision of partial public transport services in car-dependent areas. On the other hand, the introduction of new car-dependent areas should be avoided so that the need for park and rides wouldn’t increase. The impacts of park and ride should be assessed more precisely and for the entire journey from the starting point to the destination, on the basis of which it would be possible to compare park and ride areas with other measures. These serve as starting points for considering park and ride areas as a measure and for determining more precise placement, land use coordination, site organization, regulation and pricing. The work has created recommendations for these themes.