”…Sillä olivathan ne ennen ihmisiä”: Delfiinin antropomorfisuus Oppianoksen Halieuticassa

Abstract

Tässä työssä tarkastelen delfiiniä ja siihen liitettyjä antropomorfisia piirteitä kilikialaisen Oppianoksen (2.vs. jaa.) kalastusta käsittelevässä opetusrunossa Halieutica, jossa hän koostaa yhteen kaikkea siihen mennessä opittua meren eläimistä. Runoelmassa on erityisen huomiotaherättävää runsaat vertaukset meren olentojen ja ihmisten välillä. Erityisesti delfiiniä käsittelevät osuudet ovat voimakkaan antropomorfisia. Keskeisin tutkimuskysymykseni on jäsennellä mitä kaikkea Oppianos kertoo delfiineistä, ja millä tavoilla tämä ihmisenkaltaisuus ilmenee näistä kuvauksista. Aloitan käsittelemällä Halieutican kontekstia: eläimiä, didaktista runoutta ja toista sofistiikkaa keisari Marcus Aureliuksen Roomassa. Sitten erittelen teoksen delfiiniä käsittelevät säkeet ja tarkastelen niiden osuutta koko tekstistä. Lajittelen säkeet kategorioittain ja tarkastelen minkälaista inhimillistämistä niissä on havaittavissa. Lopuksi pohdin Oppianoksen mahdollisia motiiveja esittää delfiinit inhimillisinä. Havaitsin, että Oppianos antaa delfiineille suhteellisen paljon tilaa teoksessaan, lähes kymmenesosan. Delfiineistä kertovat säkeet ovat luokiteltavissa sisällöllisesti eläintieteellisiin, mytologisiin ja ihmisen ja delfiinin vuorovaikutusta kuvaaviin osioihin. Oppianos inhimillistää delfiiniä huomattavan paljon, ja erittäin positiiviseen sävyyn. Erityisen antropomorfista Oppianoksen delfiineissä on niiden majesteetillisuus, sekä niiden inhimilliset ajatukset ja tunteet, jotka ovat mahdollisesti jäänteitä metamorfoosista ihmisestä kalan muotoon.