Assessing the Condition of the Vasculature Through Pulse Wave Analysis
Haapatikka, Mira (2026)
Haapatikka, Mira
Tampere University
2026
Lääketieteen, biotieteiden ja biolääketieteen tekniikan tohtoriohjelma - Doctoral Programme in Medicine, Biosciences and Biomedical Engineering
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2026-01-16
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-4310-1
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-4310-1
Tiivistelmä
Sydän- ja verisuonitautien esiintyvyys on kasvussa. Lisäksi sydän- ja verisuonitaudit ovat maailman johtava kuolinsyy. Siksi on tärkeää arvioida verisuoniston kuntoa. Yksi mahdollinen keino on valtimopulssiaaltoanalyysi, jossa pulssiaallon muotoa analysoidaan. Nykyään yksi pulssiaaltojen intensiivisesti tutkittu ominaisuus on pulssiaallon etenemisnopeus, jota käytetään valtimoiden jäykistymisen ja vatsa-aortan aneurysman (AAA) tutkimiseen. Pulssiaallon kulkunopeus ei kuitenkaan kuvaa pulssiaallon muotoa. Pulssiaallon morfologiaa voidaan kuitenkin arvioida muilla suoraan pulssiaallosta lasketuilla piirteillä.
Tämän väitöstutkimuksen tavoitteena oli arvioida verisuoniston kuntoa piirteillä, jotka oli laskettu kajoamattomilla mittausmenetelmillä mitatuista signaaleista. Tämän saavuttamiseksi pulssiaaltopiirteistä tutkittiin niiden yhteyttä piilevän valtimonkovettumataudin markkereihin sekä sitä, voidaanko näiden piirteiden perusteella erottaa aneurysmapotilaat ja verrokit toisistaan. Lisäksi tutkittiin pulssin kulkuajan (PTT) arvojen muutoksia ajan myötä. Edellä mainittujen lisäksi tutkittiin pulssiaaltojen käsittelyä eri menetelmillä, jotta nähdään, kuinka eri tavoin esikäsitellyistä pulssiaalloista lasketut piirteet eroavat toisistaan ja kuinka piirteitä pitäisi laskea pulssiaalloista.
Tässä väitöskirjassa käytettiin kolmea aineistoa tutkimusotoksena: 1 853:a 30–45-vuotiasta, 29:ää vatsa-aortan aneurysmapotilasta ja 30:tä noin 70-vuotiasta verrokkia. Pulssiaaltopiirteet laskettiin kahdesta erityyppisestä signaalista: impedanssi- ja fotopletysmografiasignaaleista. Impedanssipletysmografiasignaalit mitattiin ranteista, nilkoista, polvesta ja pohkeesta, kun taas fotopletysmografiasignaalit mitattiin sormesta ja varpaasta. Pulssiaaltopiirteiden ja piilevän valtimonkovettumataudin markkereiden välistä yhteyttä tutkittiin monen selittäjän regressiomallilla. Pulssiaaltojen käsittelyä tutkittiin kolmella eri menetelmällä. Ensimmäinen menetelmä laski piirteet kaikista pulssiaalloista ja laski niistä mediaanipiirteet. Toisessa ja kolmannessa menetelmässä laskettiin ensin mediaanipulssiaalto kuutiosplinillä tai dynaamisella aikavää ristämisellä ja sitten laskettiin piirteet näistä mediaanipulssiaalloista. Kulkuaikojen välisiä eroja tutkittiin parametrittomilla tilastollisilla testeillä. Aneurysmapotilaat ja verrokit luokitteltiin lineaarisella diskriminanttianalyysillä (LDA).
Tulosten mukaan pulssiaaltopiirteillä on yhteys piilevän valtimonkovettumataudin markkereihin, jotka ovat intima-mediakerroksen paksuus, virtausvälitteinen vasodilaatio ja kaulavaltimon venyvyys. Lisäksi aneurysmapotilailla tehty tutkimus osoitti, että PTT muuttuu ajan myötä, kun näitä verrattiin ennen leikkausta mitattuihin arvoihin. Muutokset näkyvät selvemmin pulssiaallon huipusta lasketuista arvoista kuin pulssiaallon alkupisteestä mitatuissa arvoissa, mikä osoittaa, että alkupisteestä mittaaminen on luotettavampaa. Pulssiaaltopiirteet pystyvät myös erottamaan aneurysmapotilaat verrokeista kohtuullisella tarkkuudella yksinkertaisella LDA-luokittelijalla. Robustein tapa pulssiaaltojen käsittelyyn on laskea pulssiaaltopiirteet kaikista pulssiaalloista ja laskea näiden piirteiden mediaani verrattuna piirteiden laskemiseen mediaanipulssiaallosta.
Yhteenvetona voidaan todeta, että verisuoniston kuntoa, johon AAA ja piilevä valtimonkovettumatauti vaikuttavat, on mahdollista arvoida käyttämällä pulssiaaltopiirteitä, jotka on mitattu kajoamattomilla mittausmenetelmillä. Lisäksi pulssiaaltopiirteiden laskeminen kaikista pulssiaalloista on robustein keino pulssiaaltojen käsittelyyn.
Tämän väitöstutkimuksen tavoitteena oli arvioida verisuoniston kuntoa piirteillä, jotka oli laskettu kajoamattomilla mittausmenetelmillä mitatuista signaaleista. Tämän saavuttamiseksi pulssiaaltopiirteistä tutkittiin niiden yhteyttä piilevän valtimonkovettumataudin markkereihin sekä sitä, voidaanko näiden piirteiden perusteella erottaa aneurysmapotilaat ja verrokit toisistaan. Lisäksi tutkittiin pulssin kulkuajan (PTT) arvojen muutoksia ajan myötä. Edellä mainittujen lisäksi tutkittiin pulssiaaltojen käsittelyä eri menetelmillä, jotta nähdään, kuinka eri tavoin esikäsitellyistä pulssiaalloista lasketut piirteet eroavat toisistaan ja kuinka piirteitä pitäisi laskea pulssiaalloista.
Tässä väitöskirjassa käytettiin kolmea aineistoa tutkimusotoksena: 1 853:a 30–45-vuotiasta, 29:ää vatsa-aortan aneurysmapotilasta ja 30:tä noin 70-vuotiasta verrokkia. Pulssiaaltopiirteet laskettiin kahdesta erityyppisestä signaalista: impedanssi- ja fotopletysmografiasignaaleista. Impedanssipletysmografiasignaalit mitattiin ranteista, nilkoista, polvesta ja pohkeesta, kun taas fotopletysmografiasignaalit mitattiin sormesta ja varpaasta. Pulssiaaltopiirteiden ja piilevän valtimonkovettumataudin markkereiden välistä yhteyttä tutkittiin monen selittäjän regressiomallilla. Pulssiaaltojen käsittelyä tutkittiin kolmella eri menetelmällä. Ensimmäinen menetelmä laski piirteet kaikista pulssiaalloista ja laski niistä mediaanipiirteet. Toisessa ja kolmannessa menetelmässä laskettiin ensin mediaanipulssiaalto kuutiosplinillä tai dynaamisella aikavää ristämisellä ja sitten laskettiin piirteet näistä mediaanipulssiaalloista. Kulkuaikojen välisiä eroja tutkittiin parametrittomilla tilastollisilla testeillä. Aneurysmapotilaat ja verrokit luokitteltiin lineaarisella diskriminanttianalyysillä (LDA).
Tulosten mukaan pulssiaaltopiirteillä on yhteys piilevän valtimonkovettumataudin markkereihin, jotka ovat intima-mediakerroksen paksuus, virtausvälitteinen vasodilaatio ja kaulavaltimon venyvyys. Lisäksi aneurysmapotilailla tehty tutkimus osoitti, että PTT muuttuu ajan myötä, kun näitä verrattiin ennen leikkausta mitattuihin arvoihin. Muutokset näkyvät selvemmin pulssiaallon huipusta lasketuista arvoista kuin pulssiaallon alkupisteestä mitatuissa arvoissa, mikä osoittaa, että alkupisteestä mittaaminen on luotettavampaa. Pulssiaaltopiirteet pystyvät myös erottamaan aneurysmapotilaat verrokeista kohtuullisella tarkkuudella yksinkertaisella LDA-luokittelijalla. Robustein tapa pulssiaaltojen käsittelyyn on laskea pulssiaaltopiirteet kaikista pulssiaalloista ja laskea näiden piirteiden mediaani verrattuna piirteiden laskemiseen mediaanipulssiaallosta.
Yhteenvetona voidaan todeta, että verisuoniston kuntoa, johon AAA ja piilevä valtimonkovettumatauti vaikuttavat, on mahdollista arvoida käyttämällä pulssiaaltopiirteitä, jotka on mitattu kajoamattomilla mittausmenetelmillä. Lisäksi pulssiaaltopiirteiden laskeminen kaikista pulssiaalloista on robustein keino pulssiaaltojen käsittelyyn.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [5265]
