Tekoälysovellukset osana viranomaisen neuvontaa ja palvelua

Abstract

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan tekoälysovellusten hyödyntämistä viranomaisneuvonnassa ja osana julkisen sektorin palveluverkkoa. Aihe on ajankohtainen, sillä julkinen hallinto digitalisoituu nopeasti ja automaatiota käyttävät neuvontatyökalut yleistyvät osana palvelujen kehittämistä. Lisäksi keväällä säädettiin Euroopan unionin tekoälyasetus, joka on ensimmäinen kansainvälinen tekoälyä koskeva lainsäädäntöuudistus. Asetuksen kansallinen toimeenpano on parhaillaan eduskunnan käsittelyssä, joten säädännönkin osalta aiheella on ajankohtaisuusarvoa.

Tutkimuksessa on kaksi merkittävää tekoälyn käyttöä käsittelevää kokonaisuutta. Ensimmäisenä tutkitaan, miten viranomainen voi hyödyntää neuvonnassaan tekoälysovelluksia, ja miten ne hyödyttävät viranomaista. Toiseksi tutkimuksessa nostetaan esiin haasteita, joita voi ilmetä, kun tekoälyteknologiaa käytetään viranomaisen neuvonnassa. Tutkimus on toteutettu lainopillisena tutkimuksena. Lainsäädännön, esitöiden, laillisuusvalvojien ratkaisuiden sekä oikeuskirjallisuuden avulla pyritään selvittämään raameja, joiden puitteissa tekoälyä on mahdollista hyödyntää julkisella sektorilla. Kehyksen tarkastelulle muodostavat erityisesti hallintolain palveluperiaate ja neuvontavelvollisuus, mutta myös digipalvelulaki sekä tekoälyasetus.

Tekoälysovellusten avulla annettava palvelu on joutuisaa, yksinkertaista, helppoa ja joustavaa, joten niiden voidaan todeta täyttävän lainsäädännön vaatimukset asianmukaisesta viranomaisen palvelusta ja neuvonnasta. Tekoälyä käyttävät sovellukset ovat neuvonnassaan myös tehokkaita, joka edesauttaa viranomaisen tuloksellisuustavoitteiden saavuttamista. Tulokset osoittavatkin, että tekoälysovellukset voivat tehostaa viranomaisen palvelua, vapauttaa resursseja monimutkaisempiin asiakastapauksiin sekä parantaa palveluiden saavutettavuutta. Tekoäly ei voi kuitenkaan korvata virkailijoita, ja viranomaisella on säilyttävä vastuu annettujen neuvojen asianmukaisuudesta ja oikeellisuudesta. Tutkimuksessa nostetaan lisäksi esiin haasteita luottamuksensuojaan, julkisen tehtävän yksityistämiseen, virkavastuuseen, tietosuojaan ja saavutettavuuteen liittyen. Nämä tekijät muodostavat osaltaan rajoitteita tekoälyn käytölle neuvonnassa. Erityisesti saavutettavuus nostetaan haasteeksi myös tulevaisuudessa, mikäli teknologinen kehityskulku unohtaa muut palvelukanavat tai jättää ne hyvin vähille resursseille.

Tekoälyn käyttöä ei voida tehdä hyvän hallinnon periaatteita unohtamatta, vaan kaikki kehitys tulee tehdä niiden toteutumista tukien. Johtopäätöksenä voidaankin todeta, että tekoäly voi toimia tehokkaana viranomaisen apuvälineenä, kun sen käyttö suunnitellaan siten, että se tukee – mutta ei korvaa – viranomaiselle laissa asetettuja velvoitteita neuvontaan ja palveluun.