Naisten kokemuksia ammatillisen identiteetin kehittymisestä ensimmäisessä esihenkilöroolissa

Abstract

Ammatillinen identiteetti muodostaa yhden osa-alueen yksilön kokonaisidentiteetistä. Se kehittyy jatkuvasti, mutta on erityisen muovautuva uramuutoksissa ja uusiin rooleihin siirtyessä. Tässä kandidaatintutkielmassa tarkastellaan naisten kokemuksia ammatillisen identiteetin kehittymisestä ensimmäisessä esihenkilöroolissa. Kansainväliset tutkimukset ovat tunnistaneet erilaisia haasteita naisten ammatillisen identiteetin kehittymisessä, kuten roolimallien puute tai organisaatioiden sukupuolittuneet odotukset. Suomessa pyritään tasa-arvoiseen työelämään, mutta organisaatioissa naiset kohtaavat edelleen haasteita. Tutkimuksen tavoitteena onkin syventää ymmärrystä naisten identiteetin kehittymisestä uudessa esihenkilöroolissa sekä siihen liittyvistä identiteettityön prosesseista.

Tutkimuksen teoreettinen viitekehys perustuu Ibarran (1999) väliaikaiset minät malliin, joka tarkastelee ammatillisen identiteetin kehittymistä identiteettityön ja yksilön toimijuuden näkökulmista. Mallin ja tämän teorian keskeinen näkökulma on, että identiteetti kehittyy ja muovautuu sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Ibarran (1999) teorian ohella tutkielmassa hyödynnetään muuta kirjallisuutta identiteettityöstä, ammatillisen identiteetin kehittymisestä sekä naisjohtajuuden erityispiirteistä kokonaiskuvan muodostamiseksi.

Tutkimus on laadullinen ja perustuu kolmeen puolistrukturoituun teemahaastatteluun. Haastateltavat ovat uransa alkuvaiheessa olevia naisesihenkilöitä. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin menetelmin.

Tulokset osoittavat, että naisilla oli keskenään osittain samankaltaisia kokemuksia ammatillisen identiteetin kehittymisestä. Identiteetin kehitystä voidaan kuvata Ibarran (1999) mallin mukaisesti roolimallien havainnoinnin, väliaikaisten minäkuvien kokeilun sekä arvioinnin ja mukautumisen prosesseina. Lisäksi tuloksissa nousivat esiin myös kontekstuaalisten tekijöiden vaikutukset identiteettityöhön. Havainnot vahvistavat osittain Ibarran (1999) mallia sekä hänen esittämää käsitystä taustatekijöiden merkityksestä, mutta myös laajentavat ymmärrystä siitä, kuinka tiiviisti nämä kontekstuaaliset tekijät kietoutuivat identiteetin kehittymiseen. Identiteetin kehittymistä tarkasteltaessa onkin tarpeen huomioida identiteettityön lisäksi muut sitä ohjaavat ja rajoittavat olosuhteet.

Tutkielma osoittaa myös, että Suomen keskijohdon kontekstissa sukupuoli ei näyttäydy merkittävänä identiteetin kehittymistä määrittävänä tekijänä. Tämä voi selittyä naisjohtajien määrän kasvulla Suomessa viime vuosikymmenten aikana. Toisaalta tutkimus valottaa edelleen yhteiskunnassamme ja organisaatioissamme olevia haasteita sekä odotuksia naisille ja naisjohtajille.