”Olen jumissa tahmaisessa ruumiissani kuin juoksuhiekassa” : Päähenkilökertojan identiteetin ruumiilliset ulottuvuudet teoksessa Terveisin K

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastelen identiteetin rakentumista Mikko Kauppilan (2024) teoksessa Terveisin K. Tavoitteenani on selvittää, miten päähenkilökertojan identiteetin ruumiilliset ulottuvuudet muodostuvat teoksessa ja miten ne asettuvat vuorovaikutukseen kulttuuristen miesruumisnormien kanssa.

Tutkielmani teoreettisena viitekehyksenä sekä analyysimenetelmänä toimii kerronnallisen asemoinnin teoria sekä siihen läheisesti liittyvä kerronnallisen identiteetin käsite. Pyrin asemoinnin teoriaa hyödyntäen hahmottamaan, miten päähenkilökertoja asemoituu suhteessa ympäristöönsä ja millaisia identiteettipositioita hänelle tarjoutuu. Tarkastellessani asemoitumista normatiivisten diskurssien tasolla, yhdistän analyysiini kulttuurisen identiteetin käsitteen sekä kriittisen miestutkimuksen käsitteen maskuliininen hegemonia. Koska tutkielmani keskiössä ovat identiteetin ruumiilliset ulottuvuudet, hyödynnän ruumiillisuuden ja ruumisnormien käsitteitä.

Tutkielmani osoittaa, että päähenkilökertojan identiteetti rakentuu dynaamiseksi, vuorovaikutukselliseksi ja monikerroksiseksi konstruktioksi, josta yhtä erillistä ja muut ylittävää identiteettipositiota ei voida paikantaa. Koska analyysini keskittyy tarkastelemaan identiteetin ruumiillisia ulottuvuuksia, nousevat keskeisiksi identiteettiä rakentavaksi tekijöiksi päähenkilökertojan suhtautuminen omaan ruumiiseen, muiden ruumiillisuuksiin sekä ympäröiviin normatiivisiin diskursseihin, joista voidaan paikantaa maskuliinisen hegemonian normeja ja ihanteita. Asemoinnin analyysin eri tasot vaikuttavat tukevan päähenkilökertojan ristiriitaista ruumissuhdetta ja tarjoavat siten toisiaan vahvistavia näkökulmia. Ruumis toimii esteenä mieluisten identiteettipositioiden saavuttamiseen, mikä johtaa vallan etsimiseen muita alistamalla, omaa ruumista muokkaamalla ja rankai-semalla sekä toisenlaisuutta fantasioimalla.

Jatkotutkimuksessa kerronnallisen asemoinnin teorian soveltamista kaunokirjallisiin aineistoihin voidaan ke-hittää esimerkiksi ottamalla analyysiin mukaan ei-inhimilliset objektit sekä huomioimalla myös mahdollisen intertekstuaalisen vuorovaikutuksen merkityksen asemoitumisessa. Jatkotutkimuksessa on tarpeellista myös arvioida teoksen normikriittisyyttä ja sen mahdollisia keinoja.