Laaja-alaisesta turvallisuuskäsityksestä arvopohjaiseen realismiin : Suomalaisen strategisen kulttuurin kehitys vuosina 2012–2024
Lehikoinen, Aapo (2025)
2025
Politiikan tutkimuksen kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Politics
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2025-12-02
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-2025120211172
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-2025120211172
Tiivistelmä
Tämä tutkielma tarkastelee suomalaisen strategisen kulttuurin kehitystä ajanjaksolla 2012–2024. Muutosten identifioinnin ohella tarkastelussa on myös muutoksen luonne, eli onko tapahtunut muutos luonteeltaan pinnallista, vai on myös strategisen kulttuurin peruselementeissä tapahtunut muutoksia. Muutosten syiden erittely ei sen sijaan kuulu tutkimuksen piiriin.
Suomen pitkään varsin vakaana pysyneessä turvallisuusympäristössä on nähty voimakkaita muutoksia viime vuosien aikana. Erityisesti Venäjän kasvanut aggressiivisuus, mutta myös kiihtyvä suurvaltakamppailu sekä lisääntyvät globaaliongelmat asettavat haasteita, joihin Suomi on vastannut mukauttamalla turvallisuuspoliittista strategiaansa monin tavoin. Onkin tieteellisesti relevantti kysymys, missä määrin epävakaus näkyy yksittäisiä päätöksiä laajemmassa strategisessa kulttuurissa.
Tutkielman aineistona toimivat valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittiset selonteot vuosilta 2012 ja 2024. Työn teoreettisena taustana on strategisen kulttuurin konsepti, jolla viitataan strategiaa ja turvallisuuspolitiikkaa koskeviin, kulttuurisesti määräytyneisiin käsityksiin ja käytäntöihin. Menetelmällisesti tutkielma pohjautuu aineistojen empiiriseen tarkasteluun ja vertailuun analyyttisen operationalisoinnin pohjalta.
Tutkimuksen keskeinen havainto on, että nähdyt muutokset ovat varsin maltillisia, ja edustavat paremminkin vallitsevan strategisen kulttuurin hienosäätöä, kuin sen perustavanlaatuista muutosta. Turvallisuustilanteen heikentyminen näkyy selontekojen vahvempana keskittymisenä kovaan turvallisuuteen, mutta havaittujen muutosten voidaan nähdä tapahtuneen vallitsevan strategisen kulttuurin ydinuskomusten pohjalta, ei niitä korvaten.
Suomen pitkään varsin vakaana pysyneessä turvallisuusympäristössä on nähty voimakkaita muutoksia viime vuosien aikana. Erityisesti Venäjän kasvanut aggressiivisuus, mutta myös kiihtyvä suurvaltakamppailu sekä lisääntyvät globaaliongelmat asettavat haasteita, joihin Suomi on vastannut mukauttamalla turvallisuuspoliittista strategiaansa monin tavoin. Onkin tieteellisesti relevantti kysymys, missä määrin epävakaus näkyy yksittäisiä päätöksiä laajemmassa strategisessa kulttuurissa.
Tutkielman aineistona toimivat valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittiset selonteot vuosilta 2012 ja 2024. Työn teoreettisena taustana on strategisen kulttuurin konsepti, jolla viitataan strategiaa ja turvallisuuspolitiikkaa koskeviin, kulttuurisesti määräytyneisiin käsityksiin ja käytäntöihin. Menetelmällisesti tutkielma pohjautuu aineistojen empiiriseen tarkasteluun ja vertailuun analyyttisen operationalisoinnin pohjalta.
Tutkimuksen keskeinen havainto on, että nähdyt muutokset ovat varsin maltillisia, ja edustavat paremminkin vallitsevan strategisen kulttuurin hienosäätöä, kuin sen perustavanlaatuista muutosta. Turvallisuustilanteen heikentyminen näkyy selontekojen vahvempana keskittymisenä kovaan turvallisuuteen, mutta havaittujen muutosten voidaan nähdä tapahtuneen vallitsevan strategisen kulttuurin ydinuskomusten pohjalta, ei niitä korvaten.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [10646]