Ja tulee tykö se ihmeiden valtakunta: Sanatason arkaismit I. D. Berkowitzin novellien ”Päivänsankarimies” ja ”Särkyvää” käännöksissä

Abstract

Tässä kandidaatintutkielmassa syvennyttiin vanhan kaunokirjallisen tekstin sanatason käännösratkaisuihin. Tutkielmassa tarkasteltiin kahden I. D. Berkowitzin vuonna 1919 ilmestyneen novellin vuonna 2019 tehtyä suomennosta. Aineistosta identifioitiin ja luokiteltiin sanatason keinoja, joilla tuotetaan tyylirekisteriltään vanhahtavaa tekstiä. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimi skoposteoria ja siihen läheisesti liittyvä funktioteoria. Aineistoa käsiteltiin aluksi leksikologisesta ja sanasemanttisesta näkökulmasta. Käännösstrategioiden tutkimusmenetelmänä käytettiin vertailevaa tekstianalyysiä. Aineiston leksikaaliset arkaismit luokiteltiin ominaisuuksiensa perusteella kuuteen ryhmään: a) puhtaasti leksikaalisiin, b) leksikaalis-fraseologisiin, c) leksikaalis-morfologisiin, d) leksikaalis-semanttisiin, e) leksikaalis-johto-opillisiin ja f) leksikaalis-foneettisiin arkaismeihin. Näiden lisäksi omana ryhmänään käsiteltiin g) arkaaisia ortografisia ratkaisuja. Näin määriteltyjä arkaismeja sisältäviä segmenttejä analysoitiin paikallisten käännöstaktiikoiden valossa. Käännöstaktiikka-analyysin jälkeen määriteltiin, ovatko valitut taktiikat luonteeltaan kotouttavia vai vieraannuttavia, ja ehdotettiin syitä mainittujen taktiikoiden ja strategioiden valintaan. Lopuksi tarkasteltiin aineistossa käytettyjen käännöstaktiikoiden ja -strategioiden funktioita sekä koko käännöksen skoposten tärkeysjärjestyksiä. Tutkimusaineiston analyysi osoittaa, että sana assosioituu menneeseen aikaan semanttisen tai kieliopillisen käyttöhistoriansa, subtekstinsä tai käyttökontekstinsa vaikutuksesta. Useimmat aineiston arkaismeista on käännetty kotouttaen. Kotouttaminen on useimmiten toteutettu kulttuurisena adaptaationa. Sanatason arkaismien tärkeimmät funktiot aineistossa ovat aikasidonnaisen informaation välittäminen, tyylillisten ja ajallisten näkökulmien korostaminen sekä käännöstekninen kompensointi. Käännöksen keskeisimmät kääntäjän valitsemat skopokset ovat kulttuuria esittelevä ja välittävä sekä lukijasuuntautunut skopos. Aineistossa lukijasuuntautuneisuus toteutuu kotouttaen eli kohdekulttuurista tuttuja sanoja valitsemalla ja pyrkimällä sujuvuuteen. Tarkastelussa huomattiin, että yksittäiset sanatason arkaismit, käännöstaktiikat ja ylemmän tason käännösstrategiat näyttäytyvät käännöstekstin funktioiden ja käännöstyön skoposten ilmentäjinä. Arkaisointi ei kuitenkaan aina ole pyrkimyksiltään tai seurauksiltaan yksinomaan kotouttavaa. Alemman tason keinot ja valinnat voivat olla näennäisessä ristiriidassa paitsi keskenään myös ylemmän tason strategioiden kanssa. Tutkimuksen tavoitteena oli paitsi löytää vastauksia tutkimuskysymyksiin myös pohtia arkaisoivan kääntämisen luonnetta ja oikeutusta ensikäännöksen strategiana. Aineiston analyysin perusteella arkaisointia puoltavia funktioita ovat lähdetekstin alkuperäisten merkitysten säilyttäminen sekä tekstin ajallinen ja diakroninen sijoittelu. Arkaismien analyysissä kolmen tason yhdistäminen tuotti aineiston kuvauksen, joka esittelee arkaisointia luontevana ja perusteltuna käännösstrategiana esimerkkien valossa.