Lähisuhdeväkivalta lapsiperheissä: palvelujärjestelmän haavoittuvuudet ja auttamisen haasteet väkivaltatyössä
Hyväri, Elli; Husso, Marita; Hietamäki, Johanna; Kekkonen, Outi (2025-11-25)
Hyväri, Elli
Husso, Marita
Hietamäki, Johanna
Kekkonen, Outi
25.11.2025
Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-2025120111115
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-2025120111115
Kuvaus
Peer reviewed
Tiivistelmä
Lähisuhdeväkivalta on vakava sosiaalinen ja kansanterveydellinen ongelma, johon on ollut haastavaa puuttua. Viime vuosina koronapandemiaan liittynyt eristäytyminen, kontaktien välttäminen ja perheisiin kohdistuneiden kuormitustekijöiden kasautuminen ovat lisänneet lähisuhdeväkivallan riskitekijöitä. Samanaikaisesti palvelujärjestelmää on digitalisoitu ja kasvokkaisten kohtaamisten määrää supistettu. Muutokset ovat nostaneet esiin uudenlaisia huolia lapsiperheiden tilanteista ja lähisuhdeväkivaltaan järjestettävän avun saavutettavuudesta. Tarkastelemme artikkelissa väkivaltaa kokeneiden kanssa työskentelevien ammattilaisten näkemyksiä lapsiperheiden avun saamisesta lähisuhdeväkivaltaan. Teoreettisena näkökulmana käytämme haavoittuvuuden viitekehystä. Tutkimusaineisto koostuu turvakotien ja väkivaltatyön avopalveluiden työntekijöiden fokusryhmähaastatteluista. Aineisto on kerätty keväällä 2021 koronapandemian aikana. Analyysissa on hyödynnetty teemaattista sisällönanalyysia ja teoriaohjaavaa tutkimusotetta. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että pandemia kuormitti palvelujärjestelmää sekä väkivaltatyötä ja vaikeutti lapsiperheiden avun saamista. Vähentyneet palvelukohtaamiset heikensivät väkivallan tunnistamisen ja palveluohjauksen mahdollisuuksia. Etenkin lasten havaittiin jääneen palveluissa katveeseen. Väkivaltatyötä kuormittivat kasvokkaisten kohtaamisten ja ryhmätoiminnan väheneminen. Etänä tehtävä asiakastyö tehosti avun järjestämistä, mutta toi uusia haasteita perheiden auttamiseen. Turvakotijakson jälkeisen avun järjestämisen vaikeudet näyttäytyivät erityisenä riskikohtana. Pandemia teki näkyväksi palvelujärjestelmän haavoittuvuuksia. Palveluiden kehittäminen edellyttää väkivaltailmiön ymmärrystä, yhteistyön vahvistamista, väkivallan puheeksi ottamisen lisäämistä, ja sen tunnistamiseen panostamista. Se vaatii myös järjestelmän haavoittuvuuksien, auttamisen haasteiden sekä haastavien elämäntilanteiden huomioon ottamista palveluiden kehittämisessä.
Kokoelmat
- TUNICRIS-julkaisut [24189]
