Nuorten kuluttajien luottamus ja käsitykset ihmiseen kohdistuvasta genomin muokkauksesta

Abstract

Genomin muokkaus on yksi viime vuosikymmenten näkyvimmistä bioteknologisista läpimurroista. Sen kehitys on lisännyt odotuksia uusista hoitomuodoista, mutta samalla herättänyt voimakasta eettistä ja yhteiskunnallista keskustelua. Erityisesti ihmiseen kohdistuvat sovellukset – kuten perinnöllisten sairauksien hoito tai kognitiivinen parantelu – haastavat käsityksiä luonnollisuudesta, oikeudenmukaisuudesta ja vastuusta tulevia sukupolvia kohtaan. Pelkkä tieteellinen edistys ei riitä takaamaan teknologian käyttöönottoa, vaan ratkaisevassa asemassa ovat kuluttajien ja kansalaisten arviot hyödyistä, riskeistä ja hyväksyttävyydestä.

Markkinoinnin ja kuluttajakäyttäytymisen kannalta genomin muokkaus on kiinnostava tutkimuskohde ennen kaikkea siksi, että se edustaa korkean epävarmuuden ja tiedollisen epäsymmetrian teknologiaa, jossa luottamus ja koettu hallinta (governance) ovat keskeisiä edellytyksiä sosiaaliselle käyttöluvalle. Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena on tarkastella, miten nuorten kuluttajien luottamus ja käsitykset ihmiseen kohdistuvasta genomin muokkauksesta rakentuvat ja miten ne jäsentävät teknologian hyväksyttävyyttä. Teoreettisena viitekehyksenä käytetään UTAUT2-mallia, jota täydennetään luottamuksella ulkoisena tekijänä.

Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena puolistrukturoitujen haastattelujen avulla. Aineisto koostuu viidestä nuorten aikuisten haastattelusta, joissa hyödynnettiin neljää lyhyttä skenaariota havainnollistamaan erilaisia genomin muokkauksen käyttötarkoituksia. Haastattelut litteroitiin ja analysoitiin abduktiivisella, teorialähtöisiä ja aineistolähtöisiä piirteitä yhdistävällä teemoittelulla.

Tulokset osoittavat, että genomin muokkaus jäsennetään ensisijaisesti terveyteen liittyväksi ilmiöksi. Selkeimmin hyväksyttäväksi koetaan somaattinen, ei-periytyvä hoito, kun taas parantelu ja erityisesti periytyvä genomin muokkaus herättävät epäilyjä, jotka liittyvät biologisiin riskeihin, eriarvoisuuden kasvuun ja “luonnollisuuden” rajojen siirtymiseen. Luottamus näyttäytyy moniulotteisena: se kohdistuu sekä hoitoa tarjoaviin tahoihin että laajempaan järjestelmään, jota edustavat lainsäädäntö, viranomaiset ja riippumaton valvonta. Koettu sääntelyn selkeys, pitkäaikainen tutkimusnäyttö sekä avoin riskiviestintä muodostavat ehtoja, joiden puitteissa nuoret ovat valmiimpia hyväksymään ihmiseen kohdistuvaa genomin muokkausta.

Tutkielma syventää ymmärrystä siitä, millaisin ehdoin nuoret kuluttajat antavat sosiaalisen käyttöluvan korkean epävarmuuden bioteknologioille ja korostaa luottamuksen ja governancen merkitystä tulevien geenimuokkauspalveluiden viestinnässä ja markkinoinnissa.