Toimittajien vastuullisuusarviointi ja kehityspotentiaalin analyysi : Monikriteeristen menetelmien ja nelikenttäsegmentoinnin soveltaminen toimitusketjuanalyysissä

Abstract

Nykyajan liiketoiminnassa vastuullisuuden merkitys on jatkuvassa kasvussa. Enenevässä määrin vastuullisuus sisällytetään osaksi yritysten ydinstrategiaa ja sen myötä operatiivista toimintaa. Merkittävä osa yrityksen vastuullisuudesta muodostuu sen toimittajien kautta, minkä vuoksi toimittajien vastuullisuuden määrittäminen ja kehittäminen voidaan nähdä tärkeänä osana vastuullisuuskehitystä. Kirjallisuudessa yritysvastuun tarkastelu on laajentunut perinteisestä taloudellisesta näkökulmasta kohti kolmoistilinpäätöksen viitekehystä, jossa huomioidaan taloudellisten tulosten ohella myös ympäristöön ja yhteiskuntaan liittyvät ulottuvuudet. Tämä kehitys on osaltaan, yhdessä muiden ympäristötekijöiden kanssa, muuttanut myös ostaja-toimittajasuhteita kohti pitkäjänteisempää ja arvolähtöisempää yhteistyötä. Vaikka vastuullisuuden merkitys toimitusketjujen johtamisessa on kasvanut, sen käytännön toteuttaminen toimittajatasolla kohtaa edelleen useita haasteita.

Tämän diplomityön tavoitteena oli tarkastella valmistavan teollisuuden, pk-yrityksen toimittajien vastuullisuutta määrittämällä heidän nykyinen vastuullisuustasonsa sekä arvioimalla potentiaalia sen kehittämiselle. Lisäksi työssä pyrittiin tunnistamaan keinoja, joiden avulla saatuja tuloksia voidaan hyödyntää toimittajavastuullisuuden kehittämisessä. Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena kyselytutkimuksena, jossa aineisto kerättiin toimittajille suunnatun kyselyn avulla. Kyselyaineiston perusteella muodostettiin vastuullisuuden ajureita, jotka heijastavat toimittajan nykyistä vastuullisuustasoa. Näiden ajureiden avulla toimittajat pisteytettiin hyödyntäen monikriteerisiä päätöksentekomenetelmiä (Fuzzy AHP, TOPSIS ja PROMETHEE), minkä perusteella toimittajat voitiin järjestää vastuullisuustasonsa mukaan parhaimmasta huonoimpaan. Kehityspotentiaali määritettiin vastaavalla menetelmällä, mutta kyselyaineiston sijaan hyödynnettiin julkisesti saatavilla olevaa yritystietoa, historiadataa sekä kohdeyrityksen ostotiimin asiantuntija-arvioita.

Tutkimuksen tuloksista havaittiin, että suurin osa kohdeyrityksen toimittajista ei tällä hetkellä raportoi päästöjään millään tavalla, mikä muodostaa merkittävän kehittämismahdollisuuden vastuullisuustason parantamiseksi suhteellisen pienin kustannuksin. Lisäksi havaittiin, että lähes kaikilla toimittajilla on oma Code of Conduct tai he ovat allekirjoittaneet kohdeyrityksen toimittajaohjeiston, mikä on yrityksen kannalta positiivinen havainto. Toisaalta osa vastuullisuuden ajureista, kuten muovittomien toimitusten mahdollistaminen ja päästövähennyssuunnitelman omaaminen, osoittautuivat toimittajaverkossa vielä melko harvinaisiksi.

Tutkimuksen tulosten perusteella toimittajat voitiin sijoittaa nelikenttämatriisiin nykyisen vastuullisuustasonsa ja kehityspotentiaalinsa perusteella. Segmentoinnin avulla havaittiin, että toimittajilla, joilla kehityspotentiaali on suurin, nykyinen vastuullisuustaso on vielä suhteellisen matala. Näiden havaintojen pohjalta kohdeyritykselle esitetään kaksijakoista strategiaa toimittajavastuullisuuden edistämiseksi. Ensinnäkin suositellaan laaja-alaista päästöraportoinnin kehittämistä toimittajaverkostossa, mikä voidaan toteuttaa suhteellisen vähäisin resurssein ja jolla on potentiaalisesti merkittävä vaikutus yrityksen kokonaisvastuullisuuteen. Toiseksi ehdotetaan syvempää, valikoitujen toimittajien kanssa toteutettavaa yhteiskehittämistä, jossa vastuullisuutta vahvistetaan kohdennetuilla kehitysprojekteilla. Vaikka tällainen yhteistyö vaatii enemmän resursseja, sen vaikutukset voivat yksittäisissä tapauksissa olla huomattavia.

Tutkimuksen tulokset tukevat aiempaa tieteellistä kirjallisuutta, ja vahvistavat toimittajakehitykseen perustuvan, vielä suhteellisen vähän tutkittujen viitekehysten soveltuvuutta valmistavan teollisuuden pk-yrityksen kontekstissa.