Säästäväisyys reseptinä kolmanteen ikään: Taloudellinen varautuminen eläkeaikaan järjestöjen tietopaketeissa

Abstract

Yhteiskunnallisessa keskustelussa on jo pitkään ilmaistu huolta väestön vanhenemisesta ja huoltosuhteen heikkenemisestä. Huolet yhteiskunnan ja eläkejärjestelmän kantokyvystä on ohjattu keskusteluissa kohti yksilön vastuun korostamista hoivakysymyksissä ja toimeentulossa. Tämä on korostanut talousosaamisen tärkeyttä elämänkulun aikana. Aiemmassa tutkimuksessa valtio nähdään edelleen pääasiallisena eläkeajan toimeentulon ja hoivatarpeiden rahoittajana, vaikka myös yksilön vastuu on tullut esille. Tämä tutkielma tarkastelee taloudellista varautumista ikääntymiseen ja eläkeaikaan järjestötoimijoiden tietopaketeissa ja blogiteksteissä. Lähestyn aihetta kysymällä, millaisia eläkeiän uhkakuvia tuotetaan nykyajan kulutusyhteiskunnassa. Pyrin myös vastaamaan, millainen on ihanteellinen eläkeikään varautuja.

Tarkastelen ikääntymistä Peter Laslettin (1991) kolmannen iän teorian kautta, jolla tarkoitetaan työiän (toinen ikä) ja todellisen vanhuuden (neljäs ikä) välistä aikaa, jota määrittää kasvava vapaa-ajan määrä ja itsensä toteuttaminen. Pyrin käyttämään teoriaa suhteessa eläkeiän uhkakuviin ja unelmiin pohtiessani, mikä aineistossa määrittää eläkeaikaa. Käsittelen aihetta myös kuluttamisen ja kulutusvalintojen kautta, koska ne vaikuttavat omaan talouteen ja talouden hallintaan. Säästäväisyydellä tarkoitetaan toimintaa, jossa säästetään tulevaisuuden kulutusta varten. Se tulee esille erilaisissa rahan säästämismuodoissa ja kulutuksessa, jossa tasapainoillaan hyödyn maksimoinnin ja kustannusten minimoinnin välillä.

Tutkielman aineistona käytän kahden hankkeen tuottamaa materiaalia taloudellisesta varautumisesta eläkeaikaan. Materiaalit on suunnattu työikäisille, joiden eläkeikä on lähestymässä, mutta ne sisältävät myös neuvoja ikääntyville. Ensimmäinen aineisto on Vanhustyön keskusliiton hankkeesta Vanheneminen.fi (2018– 2020), jonka aikana tuotettiin nettisivut tukemaan eläkkeelle siirtymistä ja ikääntymistä. Toinen aineisto on Marttaliiton ja Takuusäätiön Rahat riittää! -hankkeesta (2018–2020), jonka aikana pidettiin yllä blogia Marttojen internetsivuilla. Aineisto koostuu yhteensä 22 artikkelista ja blogikirjoituksesta sekä yhdestä Finanssialan oppaasta. Analyysimenetelmänä tutkimuksessa käytin sisällönanalyysia.

Tutkimuksessa nykyajan kulutusyhteiskunnan uhkakuviksi muodostuivat toimeentulon ja talouden hallinnan uhkakuvat. Toimeentulon uhkakuvat ilmenivät huolena toimeentulon pienenemisestä, lainojen rasittamasta taloudesta, yllättävien menojen ja uusien tarpeiden kustantamisesta sekä omaisuuden arvon menetyksestä. Talouden hallinnan uhkakuvia olivat passiivisuus talouden hoidossa, tiedon epävarmuus ja erilaisten petosten ja huijausten uhat. Aineistossa käsiteltiin myös eläkeiän unelmia ja kehotettiin unelmointiin. Unelmaksi määrittyi tasapainoinen talous, jossa kuluttaminen oli hillittyä ja ennakoitua. Ihanteellinen eläkeikään varautuja vastasi näihin uhkakuviin ja unelmiin neljän analyysiprosessissa muodostamani tyypin kautta, jotka yhdessä loivat ihanteellisen eläkeikään varautujan. Ne ovat arvojaan ja kulutustottumuksiaan pohdiskeleva, tunnistava ja uudistava ikääntyvä, rationaalinen varautuja, valpas pankkitilin suojelija ja neuvokas yhteisön jäsen.

Tutkielman johtopäätelmänä väitän, että tutkituissa järjestöjen tietopaketeissa kolmatta ikää ei määritä kulutus vaan säästäväisyys. Kulutus on siirretty tulevaisuuteen säästämällä sellaisiin hyödykkeisiin ja palveluihin, jotka nähdään välttämättöminä ja elämää helpottavina. Aiemmassa tutkimuksessa ikääntyneiden kulutus on nähty säästäväisyyden kautta, mutta kolmannen iän teoriat myös tarkastelevat ikääntymistä korkean kulutuksen kautta. Kolmatta ikää ei tässäkään aineistossa määritä korkea kulutus vapaa-ajan aktiviteetteihin ja itsensä ilmaisuun. Sen sijaan aineistossa kuluttamista ohjataan hallittuun ja rationaaliseen suuntaan, jota säästäminen edustaa.