Sosiaalityön aseman rakentuminen poliittisessa keskustelussa : diskurssianalyysi eduskunnan täysistunnoista sosiaalihuollon ammattihenkilölain uudistamisesta

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastelen, millaisia diskursseja kansanedustajat tuottavat sosiaalityöstä eduskuntapuheissaan ja millaisin retorisin keinoin he rakentavat sosiaalityön asemaa poliittisessa keskustelussa. Tutkielmassa tarkastellaan poliittisia puheenvuoroja, jotka osaltaan määrittelevät ja jäsentävät sosiaalityötä ja sen tehtävää uudelleen yhteiskunnassa. Tutkimusaineistona toimivat kahden eduskunnan täysistunnon pöytäkirjat, joissa käsitellään hallituksen esitystä eduskunnalle sosiaalihuollon ammattihenkilöistä annetun lain muuttamisesta. Esityksessä ehdotettiin tilapäisesti toimivien sosiaalityöntekijöiden kelpoisuusehtojen väljentämistä. Sosiaalinen konstruktionismi toimii tämän tutkimuksen viitekehyksenä ja tutkimusmenetelmänä toimivien diskurssianalyysin ja retoriikan analyysin teoreettisena pohjana.

Analyysissa nousi esiin neljä erilaista diskurssia. Diskurssit rakentavat sosiaalityöstä asiantuntijuutta korostavia sekä kriittisiä ja huolta ilmaisevia merkityksiä. Asiantuntijuusdiskurssi kuvaa sosiaalityön vaativana asiantuntijatyötä, joka edellyttää erityisosaamista. Akuutin kriisin ratkaisu ja välttämättömän palvelun turvaamisen diskurssi kuvaa sosiaalityön käytännönläheisenä palvelutyönä, jossa eri koulutustaustoja omaavat voivat hoitaa tehtäviä sosiaalityöntekijöiden tuella. Huolen ja varoittamisen diskurssissa lakimuutoksesta johtuvan palvelun laadun heikkenemisen katsotaan voivan uhata asiakasturvallisuutta sekä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten asemaa. Epäoikeudenmukaisuuden ja ammatillisen aliarvostuksen diskurssissa hallituksen päätökset nähdään viestinä koko alan arvostuksesta yhteiskunnassa. Analyysissa nousi esiin kaksi retorista pääkeinoa, jotka olivat asiantuntijalausuntoihin vetoaminen sekä vahvat ilmaisut ja metaforat. Lisäksi molemmat retoriset pääkeinot sisälsivät erilaisia käyttötapoja, joita olivat viittaukset viranomaisiin ja järjestöihin, me-retoriikka, suorat sitaatit ammattilaisilta, toisto, vahvat adjektiivit ja tunteisiin vetoaminen.

Sosiaalityö kuvattiin samaan aikaan erityisosaamista vaativaksi asiantuntijatyöksi, käytännönläheiseksi palvelutyöksi ja kuormittavaksi työksi, joka ei saa ansaitsemaansa arvostusta tärkeänä yhteiskunnallisena tehtävänä. Retoristen keinojen avulla perusteltiin kantoja lakiesitykseen ja määriteltiin sosiaalityön asemaa yhteiskunnassa. Tutkimuksen tulokset tukevat aiempia havaintoja sekä alan sisällä käytyjä kampanjoita, jotka pyrkivät lisäämään sosiaalityön näkyvyyttä ja vahvistamaan sosiaalityön asemaa. Sosiaalityöstä käyty poliittinen puhe kytkeytyy sosiaalityön arvostukseen ja alan tulevaisuuden näkymiin vahvasti.