System-on-Chip Design : Can it be Agile?
Rautakoura, Antti (2025)
Rautakoura, Antti
Tampere University
2025
Tieto- ja sähkötekniikan tohtoriohjelma - Doctoral Programme in Computing and Electrical Engineering
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2025-12-19
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-4304-0
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-4304-0
Tiivistelmä
Suunnittelumenetelmät ja elektronisen suunnittelun automaatiotyökalut (EDA) ovat kehittyneet vuosikymmenten aikana käsittelemään monimutkaisempia järjestelmäpiiritoteutuksia, mutta kehitysprosessi muistuttaa edelleen perinteistä vesiputousmallia, jossa suunnittelutoiminnot suoritetaan peräkkäin. Ketterät menetelmät ovat yleistyneet ohjelmistokehityksessä, mutta menestyksestä huolimatta ketteriä menetelmiä ei ole kehitetty tai sovellettu järjestelmäpiirikehitykseen laajasti.
Tämä väitöskirja käsittelee tätä aukkoa useista näkökulmista. Ensinnäkin, nykytila analysoitiin perusteellisesti laajan kirjallisuuskatsauksen ja kartoitustutkimuksen avulla. Tutkimuksen tulos on, että ketteriä ohjelmistokehityksen menetelmiä ei ole sovellettu järjestelmäpiirikehitykseen laajasti, eikä ole selvää yksimielisyyttä siitä, mitä ketterä kehitys tarkoittaa järjestelmäpiirikehitykselle. Sen sijaan tutkimus ehdottaa useita kehitysmenetelmiä kehityksen nopeuttamiseksi, ja nämä ehdotukset voidaan nähdä mahdollistajina kohti ketterää laitteistokehitystä.
Sovelsimme ja kehitimme edelleen ketterän laitteistokehityksen manifestia (Agile HW Manifesto), joka on peräisin Berkeleyn tutkimuksesta. Suuren järjestelmäpiirikehitysprojektimme perusteella, jossa suunnittelimme kolme järjestelmäpiiriä, päädyimme siihen, että tärkein johtamisen periaate on ennustettava aikataulu ja muuttumaton kehitysrytmi, jota tukee toteutukseen keskittyvää rajapinta yli instanssin periaate. Menetelmän toteutuskelpoisuus todistettiin saavuttamalla yksi siru vuodessa aikataulu järjestelmäpiireillemme.
Prosessin kvantifioimiseksi tehtiin mittauksia resursoinnista ja prosessin laatua arvioitiin virheiden läpimenon (Fault-Slip-Through, FST) menetelmällä. Tulokset osoittavat, että suuret järjestelmäpiirit akateemisessa mittakaavassa voidaan rakentaa vuoden sisällä 20 kehittäjän tiimillä, ja tarkemmin sanottuna tarvitaan noin 100 henkilötyökuukautta. FST:n käyttö järjestelmäpiirikehitykseen osoittaa, että sitä voidaan käyttää myös laitteistokehityksessä ohjelmistokehityksen lisäksi, ja meidän käyttötapauksessamme mittaukset osoittavat, että 17 henkilötyökuukautta olisi voitu säästää, jos virheet olisi havaittu kehitysvaiheessa, johon ne kuuluvat.
Tämä väitöskirja käsittelee tätä aukkoa useista näkökulmista. Ensinnäkin, nykytila analysoitiin perusteellisesti laajan kirjallisuuskatsauksen ja kartoitustutkimuksen avulla. Tutkimuksen tulos on, että ketteriä ohjelmistokehityksen menetelmiä ei ole sovellettu järjestelmäpiirikehitykseen laajasti, eikä ole selvää yksimielisyyttä siitä, mitä ketterä kehitys tarkoittaa järjestelmäpiirikehitykselle. Sen sijaan tutkimus ehdottaa useita kehitysmenetelmiä kehityksen nopeuttamiseksi, ja nämä ehdotukset voidaan nähdä mahdollistajina kohti ketterää laitteistokehitystä.
Sovelsimme ja kehitimme edelleen ketterän laitteistokehityksen manifestia (Agile HW Manifesto), joka on peräisin Berkeleyn tutkimuksesta. Suuren järjestelmäpiirikehitysprojektimme perusteella, jossa suunnittelimme kolme järjestelmäpiiriä, päädyimme siihen, että tärkein johtamisen periaate on ennustettava aikataulu ja muuttumaton kehitysrytmi, jota tukee toteutukseen keskittyvää rajapinta yli instanssin periaate. Menetelmän toteutuskelpoisuus todistettiin saavuttamalla yksi siru vuodessa aikataulu järjestelmäpiireillemme.
Prosessin kvantifioimiseksi tehtiin mittauksia resursoinnista ja prosessin laatua arvioitiin virheiden läpimenon (Fault-Slip-Through, FST) menetelmällä. Tulokset osoittavat, että suuret järjestelmäpiirit akateemisessa mittakaavassa voidaan rakentaa vuoden sisällä 20 kehittäjän tiimillä, ja tarkemmin sanottuna tarvitaan noin 100 henkilötyökuukautta. FST:n käyttö järjestelmäpiirikehitykseen osoittaa, että sitä voidaan käyttää myös laitteistokehityksessä ohjelmistokehityksen lisäksi, ja meidän käyttötapauksessamme mittaukset osoittavat, että 17 henkilötyökuukautta olisi voitu säästää, jos virheet olisi havaittu kehitysvaiheessa, johon ne kuuluvat.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [5187]
