Arki ja haavoittuvuus naisten pitkäaikaisessa kodittomuudessa

Abstract

Tutkielman tavoitteena on lisätä ymmärrystä pitkäaikaista kodittomuutta kokeneiden naisten arjen kokemuksista haavoittuvuuden, sukupuolen, rakenteiden ja arjen näkökulmista. Tutkielmassa keskeisenä pyrkimyksenä on tuoda esiin naisten oma ääni ja kokemuksellinen tieto kodittomuudesta. Ensimmäisenä tutkimustehtävänä on tarkastella, millaista kodittomuuden arki on ollut. Toisena tutkimustehtävänä on tarkastella kodittomuuden uudelleen jäsentymistä tilanteessa, jossa naiset toimivat kokemusasiantuntijoina ja tarkastelevat menneitä kokemuksiaan suhteessa nykyhetkeen.

Tutkielma sijoittuu laadullisen tutkimuksen kenttään. Aineistona on viiden pitkäaikaista kodittomuutta kokeneen ja kokemusasiantuntijana toimivan naisen yksilöhaastattelut, jotka on kerätty keväällä 2025. Tutkielman taustoitus rakentuu kodittomuutta, haavoittuvuutta, naiserityisyyttä sekä arkea käsittelevästä tutkimuskirjallisuudesta. Tutkielman metodologiset sitoumukset ovat fenomenologis-hermeneutiikassa ja postmodernissa feminismissä. Aineisto analysoitiin niihin nojaamalla aineistolähtöisesti temaattista analyysia soveltaen. Näiden avulla pyrittiin säilyttämään haastateltavien omat merkityksenannot ja kokemusten ristiriitaisuudet ja moninaisuudet samalla, kun kokemuksia liitettiin laajempiin rakenteellisiin konteksteihin.

Tulokset piirtävät kuvan pitkäaikaisen kodittomuuden arjen moninaisista sekä ristiriitaisista kokemuksista. Arjessa fyysinen, sosiaalinen, emotionaalinen ja rakenteellinen haavoittuvuus kietoutuvat yhteen. Arki näyttäytyy paradoksaaliselta, jännitteiseltä ja moniulotteiselta. Se rakentuu epävarmuuden, turvattomuuden sekä hallitsemattomuuden varaan, mutta siinä ilmenee samanaikaisesti voimavaroja ja sitkeyttä. Sukupuoli näyttäytyy arkea määrittävänä, muokkaavana ja rajoittavana tekijänä, jossa häpeä, väkivalta, traumat ja leimaantuminen muodostavat naiserityisiä esteitä. Kodittomuudesta irtaantumista haastavat kasautuneet haavoittuvuudet, sukupuolittuneet esteet ja toimintamahdollisuuksien rajallisuus.

Kun kodittomuudesta ja päihdekierteestä irtautuminen on ollut mahdollista ja kodittomuuden kokemuksista on saanut etäisyyttä, myös kodittomuuden arjen kokemukset jäsentyvät uudelleen. Irtaantuminen näyttäytyy pitkäaikaiselta ja henkilökohtaiselta prosessilta, jossa koti, päihteettömyys, itsensä ja naiseuden uudelleenrakentaminen, kokemusasiantuntijuus sekä palveluiden tuki muodostavat mahdollisuuksia irtaantumiselle. Uudelleen jäsentymisen myötä palvelujärjestelmä näyttäytyy epäoikeudenmukaiselta ja valtaa ylläpitävänä, jossa palveluiden ehdot ja kriteerit sekä leimaavat käytännöt muodostavat haavoittuvuutta ja ulkopuolisuutta ylläpitävän mekanismin. Kodittomuuden arkea muokkaavat miesvaltaiset hierarkiat sekä naiseuteen kytkeytyvät tiukat uskomukset ja rooliodotukset, jotka tarjoavat keinoja selviytymiseen, mutta samalla ylläpitävät ja syventävät haavoittuvuutta. Kodittomuudesta irtaantumisen ja etäisyyden myötä naiseus rakentuu uudelleen luoden tilaa uudenlaisten merkitysten ja toimijuuden muotoutumiselle.

Tutkielma osoittaa tarpeen naiserityiselle sosiaalityölle ja palveluille, jotka tunnistavat pitkäaikaisen kodittomuuden kasautuneet ja monimuotoiset haavoittuvuudet. Kodittomuus ei näyttäydy pelkästään asumisen puutteena, vaan arkea läpäisevänä fyysisenä, sosiaalisena, emotionaalisena ja rakenteellisena haavoittuvuutena. Palvelujärjestelmä muodostuu ristiriitaiseksi. Se pyrkii tukemaan naisia, mutta samalla sen käytännöt ja ehdot voivat ylläpitää valtasuhteita, jotka uusintavat haavoittuvuutta ja ulkopuolisuutta. Tutkielma korostaa kokemuksellisen tiedon merkitystä oikeudenmukaisemman ja naiserityisen sosiaalityön rakentamisessa.

The aim of this master’s thesis is to enhance the understanding of the everyday experiences of women suffering long-term homelessness and to examine these experiences through the perspectives of vulnerability, gender and the structures of everyday life. The central objective of this study is to give women a voice and gain their experiential knowledge of homelessness. The first task is to explore what everyday life as a homeless woman has been like. The second task is to examine the experiences of homelessness from a more specific perspective, where women act as experts by experience and reflect on the past in relation to the present.

This thesis is positioned within the field of qualitative research. The data consists of five individual interviews collected in spring 2025. The theoretical background draws on research literature on homelessness, vulnerability, gender-specific issues, and everyday life. The methodological orientation is grounded in phenomenological–hermeneutic and postmodern feminist traditions. The data were analyzed inductively using thematic analysis informed by these perspectives. This approach aimed at preserving the participants’ own meanings, contradictions, and multiplicity of experiences, while situating them within broader structural contexts.

The findings describe the everyday life of long-term homelessness as multifaceted and contradictory. Physical, social, emotional, and structural vulnerabilities intertwine in daily life, which appear paradoxical, tense, and multidimensional. Everyday life is shaped by uncertainty, insecurity, and lack of control, yet also marked by resilience and persistence. Gender emerges as a defining and constraining factor, where shame, violence, trauma, and stigma create gender-specific barriers. Exiting homelessness is challenged by accumulated vulnerabilities, gendered obstacles, and limited opportunities for agency. The study demonstrates that breaking free from homelessness is a personal and long-term process, in which stable housing, selfreconstruction, and support are interlinked. Gendered expectations, limited opportunities for action and structural vulnerabilities complicate this process.

When disengagement from homelessness and substance use becomes possible and distance can be gained from these experiences, the meanings of homelessness are restructured. This process of disengagement appears as long-term and deeply personal, in which home, sobriety, the reconstruction of self and womanhood, expertise by experience, and support from services create pathways toward recovery. Through this restructuring, the service system appears as unjust and power-maintaining, where eligibility criteria and stigmatizing practices form mechanisms that sustain vulnerability and exclusion. The everyday life of homelessness is also defined by male-dominated hierarchies and rigid gender norms that provide means of survival but simultaneously reinforce vulnerability. As distance from homelessness grows, womanhood is reconstructed, creating space for new meanings and forms of agency.

The thesis highlights the need for gender-specific social work and services that recognize gender-specific vulnerabilities. Long-term homelessness is not merely a lack of housing but an accumulation of complex and intersecting everyday vulnerabilities. The service system appears to be a contradictory structure that both reproduces and seeks to dismantle the power relations that generate vulnerability. These findings draw attention to the gendered practices embedded in social work structures. The thesis emphasises the importance of experiential knowledge: recognising that everyday experiences and their integration into the development of social services is essential for building more just and gender-specific social work.