Kotona asuvien vanhoista vanhimpien ulkona liikkuminen vuosina 2018 ja 2022

Abstract

Suomessa väestö ikääntyy ja erityisesti yli 90-vuotiaiden määrä kasvaa tulevina vuosikymmeninä. Väestön ikääntyminen, huoltosuhteen heikkeneminen ja sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusten nousu ovat lisänneet tarvetta edistää ikääntyneiden kotona asumista ja ennaltaehkäistä toimintakyvyn heikkenemistä. Ulkona liikkuminen nähdään sekä hyvinvointia edistävänä perusoikeutena että keinona vahvistaa toimintakykyä, tukea kotona asumista ja vähentää palvelutarvetta. Koronapandemian puhkeaminen ja sen myötä tulleet rajoitukset kohdistuivat erityisesti ikääntyneisiin ja heidän ulkona liikkumiseensa. Aiempi tutkimustieto 90 vuotta täyttäneiden ulkona liikkumisesta on kuitenkin niukkaa, samoin pandemian merkityksestä ikäryhmän ulkona liikkumiselle. Tässä tutkimuksessa kuvataan 90-vuotiaiden ja sitä vanhempien kotona asuvien naisten ja miesten ulkona liikkumista ja sen eroa vuosina 2018 ja 2022 sekä ulkona liikkumiseen yhteydessä olevia tekijöitä.

Aineistona käytettiin Tervaskannot 90+ -kyselyaineistoja vuosilta 2018 ja 2022. Aineisto koostui kotona asuvista 90 vuotta täyttäneistä naisista (2018 n=830; 2022 n=867) ja miehistä (2018 n=340; 2022 n=410). Ulkona liikkumista tarkasteltiin kolmessa luokassa: ulkoillut tänään tai eilen, lähiaikoina ja useita viikkoja, kuukausia tai vuosia sitten. Selittävinä muuttujina olivat ikä, sosiaaliset suhteet, arjen toimintakyky sekä sairaudet. Aineisto analysoitiin kvantitatiivisin menetelmin. Yhteyksiä tarkasteltiin sekä kahden muuttujan välisin analyysein että multinomiaalisella regressioanalyysilla.

Tulosten mukaan suurin osa kotona asuvista 90 vuotta täyttäneistä oli ulkoillut vähintään lähiaikoina. Naisilla ulkona liikkuminen oli yleisempää vuonna 2022 kuin 2018, kun taas miehillä vastaavaa muutosta ei havaittu. Pandemian ei havaittu heikentäneen ulkona liikkumista. Naisilla ulkona liikkumiseen olivat yhteydessä ikä, parempi toimintakyky ja vähäisempi sairastavuus: useammin ulkoilleet olivat nuorempia, toimintakykyisempiä ja heillä oli vähemmän sairauksia, muistisairautta, masennusta, kipua ja huimausta. Vuonna 2018 miesten tulokset olivat saman suuntaiset kuin naisilla. Molempina vuosina miehillä ulkona liikkumiseen yhteydessä olivat arjen toimintakyky ja sairauksien lukumäärä. Sosiaalisista suhteista vain vuonna 2022 todettiin naisilla lasten tapaamisella yhteys ulkona liikkumiseen. Tämä yhteys säilyi myös usean selittäjän mallissa. Harvemmin lapsiaan tapaavilla tai lapsettomilla oli kohonnut riski sille, että ulkoilusta on kauemmin aikaa. Toimintakyvyn yhteys ulkona liikkumiseen näkyi usean selittäjän mallissa sekä naisilla että miehillä molempina vuosina.

Tutkimuksen tulosten perusteella voidaan arvioida enemmistöllä kotona asuvista 90 vuotta täyttäneistä toteutuvan ulkona liikkumisen perustarve ja hyvän vanhuuden kriteerien siten ulkona liikkumisen osalta täyttyvän. Samalla harvakseltaan tai ei juuri yhtään ulkona käyvien tunnistaminen olisi tärkeää, kun tiedetään ulkona liikkumisen vähäisyyden heikentävän hyvinvointia ja toimintakykyä. Tutkimus antaa lisätietoa 90 vuotta täyttäneiden ulkona liikkumisesta, mutta vanhoista vanhimpien ulkona liikkumisesta tiedetään yhä vähän ja ikäryhmän kasvun myötä tutkitun tiedon tarve on olemassa ikäryhmän ulkona liikkumisen mahdollistumisen tukemiseksi fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin edistämiseksi.