Ympäristötunteet Ville Suhosen teoksessa Poika ja ilves

Abstract

Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani Ville Suhosen Poika ja ilves (1999) -teoksen ympäristötunteita tunteiden tutkimuksen ja ekokritiikin näkökulmasta. Pojasta ja ilveksestä on sekä elokuva-, että romaaniversio, mutta tässä tutkimuksessa tarkastelen romaaniversiota. Romaani kertoo Tomista, joka muuttaa isänsä kanssa Etelä-Suomesta Lappiin osallistuakseen ilveksen palauttamiseen vanhoille asuinseuduilleen. Paikallisten asukkaiden vastustus ja monet muut haasteet tekevät hankkeen toteutuksesta luultua vaikeamman. Tutkielmassani tarkastelen ympäristötunteiden kautta, millaisia tunteita luonto henkilöhahmoissa herättää ja mitä keinoja tunteiden kuvauksessa käytetään. Ympäristötunteet ovat vahvasti sidoksissa henkilöhahmojen luontosuhteisiin ja tarkastelenkin myös luontosuhteita sekä niiden vaikutusta teoksessa kuvattuihin tunteisiin. Henkilöhahmojen tunteiden lisäksi tarkastelen myös ei-inhimillisen tunteita sekä implisiittisen lukijan tunteita teoksessa. Implisiittisen lukijan tunteita ja rakentumista tarkastelen esimerkiksi teoksessa esiintyvien retoristen keinojen kautta. Lisäksi tutkin myös teoksen lajin ja ilmestymisajankohdan vaikutusta tunteiden esitykseen, luontosuhteisiin ja lukijan tunteisiin.

Analyysissäni käytän retorisen kertomuksentutkimuksen käsitteitä ja teorioita. Retorisen kertomuksentutkimuksen osalta hyödynnän esimerkiksi James Phelanin henkilöhahmoteoriaa. Käytän myös lajiteoriaa, genren käsitettä sekä useita ekokritiikin ja tunteidentutkimuksen käsitteitä. Tutkimukseni alkaakin johdannossa kohdeteoksen, aiemman tutkimuksen sekä teorioiden ja käsitteiden esittelyllä. Luvussa 2 tarkastellaan tunteiden kuvausta teoksessa henkilöhahmojen, ei-inhimillisen ja implisiittisen lukijan kautta. Luvussa 3 keskitytään teoksen lajin tarkasteluun ja miten se vaikuttaa teoksessa kuvattuihin tunteisiin. Luvussa 4 tutkitaan teoksen retorisia resursseja, kuten trooppeja, intertekstuaalisuutta, symboliikkaa sekä teoksen loppuratkaisua.

Tutkimukseni osoittaa, että Poika ja ilves rakentaa monitasoisen kuvan ihmisen ja luonnon suhteesta. Luonto toimii sekä tunteiden herättäjänä että kasvun näyttämönä. Tunteista kuvataan eniten päähenkilön ja kertojan, Tomin, tunteita ja tuntemuksia. Tomin tunteet herättävät laajempaa eettistä sanomaa luonnon itseisarvosta. Myös ei-inhimilliset olennot, kuten Leevi-ilves, kuvataan tuntevina ja toimivina yksilöinä, mikä vahvistaa teoksen ekokriittistä sanomaa. Teoksen laji lastenkirjallisuutena vaikuttaa myös teoksen tunteiden sekä luonnon kuvaukseen ja siihen, miten lukija teokseen suhtautuu. Päähenkilö Tomin kasvukertomus kietoutuu ympäristötunteisiin: hänen oppimisensa ja vastuuntuntonsa, sekä teoksen onnellinen ja sovintoon päättyvä loppuratkaisu kuvastavat ihmisen kykyä ymmärtää paikkaansa osana luontoa. Tutkimukseni tuo esiin, että kaunokirjallisuus voi toimia välineenä ympäristötunteiden, empatian ja eettisen ajattelun kuvaamisessa, ja että Poika ja ilves tarjoaa kiinnostavan ja moniulotteisen esimerkin suomalaisen lastenkirjallisuuden tavoista esittää ympäristötunteita.