Luokanopettajien valmiudet nepsylasten käyttäytymisen tukemisessa

Abstract

Neuropsykiatriset haasteet ja ongelmat näkyvät jokapäiväisessä kouluarjessa. Luokanopettajana opettajan tehtävä on tukea jokaista oppilasta tarpeen mukaan. Tässä tutkielmassa käytetään neuropsykiatrisista häiriöistä käsitettä nepsy. Nepsylapset tarvitsevat yleensä enemmän tukea kuin neurotyypilliset lapset, eli oppilaat, joilla ei ole neurologisia poikkeavuuksia tai merkittäviä neurokirjon piirteitä. Oppilaiden tuentarpeet vaihtelevat, ja opettajan pitäisi kyetä vastaamaan saamallaan koulutuksella erilaisiin tuentarpeisiin. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia valmiuksia luokanopettajilla on tukea nepsylasten käyttäytymistä, sekä mistä he ovat näitä valmiuksia saaneet.

Tutkimuksen aineisto kerättiin yksilöhaastatteluilla haastattelemalla viittä luokanopettajaa. Aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla ja aineistosta muodostettiin ensin teemoja yhdisteleviä alaluokkia ja lopuksi neljä pääluokkaa. Pääluokiksi muodostui luokanopettajien kokemukset nepsylasten käyttäytymisen tukemisesta, koulutuksen antamat valmiudet nepsylasten käyttäytymisen tukemiseen, työkokemuksen antamat valmiudet nepsylasten käyttäytymisen tukemiseen sekä luokanopettajien arvioita omista valmiuksistaan ja osaamisestaan nepsylasten käyttäytymisen tukemisessa.

Tuloksien perusteella luokanopettajien valmiudet tukea nepsylasten käyttäytymistä vaihteli. Runsas työkokemus heijastui vahvempiin valmiuksiin, kun taas niukan kokemuksen pohjalta osa luokanopettajista koki valmiudet heikoiksi. Tuloksissa korostui työkokemuksen antavan enemmän valmiuksia kuin opettajankoulutus nepsylasten käyttäytymisen tukemiseen.