Keskusjohtoista rajoittamista vai tulevaisuuden suunta? : Kansanedustajien mielikuvat kohtuutaloudesta

Abstract

Kohtuutalous eli degrowth on ehdotus talousjärjestelmästä, joka ei perustu jatkuvalle kasvulle. Se haastaa vihreän kasvun diskurssia, joka on politiikassa hallitseva lähestymistapa ympäristöongelmiin. Kohtuutaloudessa tavoitteena on laskea luonnonvarojen ja energian kulutus kestävälle tasolle tavoitteena palauttaa talous tasapainoon ympäristön kanssa.

Talouskasvun ja ekokriisin yhteydestä on tehty paljon tutkimusta. Luonnonvarojen kulutuksen absoluuttisesta irtikytkennästä ei ole löydetty riittäviä todisteita, jotta vihreän kasvun mahdollisuuteen voitaisiin luottaa. Akateemista keskustelua kohtuutaloudesta käydään paljon, ja on olemassa suhteellisen selkeä kuva siitä, että talousjärjestelmää pitää kehittää niin, ettei se ole riippuvainen jatkuvasta talouskasvusta. Poliittisessa keskustelussa talouskasvu on kuitenkin yleensä itsestäänselvä tavoite. Tässä tutkimuksessa tavoitteena on ymmärtää, miten päättäjät ymmärtävät kohtuutalouden ja miksi kohtuutalous puuttuu lähes kokonaan poliittisesta keskustelusta.

Tutkimuksessa haastateltiin kuutta kansanedustajaa ja tulokset analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Aineistolle tehtiin kaksi analyysikierrosta, joista ensimmäisellä etsittiin kohtuutalouteen liittyviä mielikuvia ja toisella esteitä kohtuutalouden valtavirtaistumiselle. Ensimmäisellä analyysikierroksella löydettiin kuusi narratiivia, joiden mukaisesti haastatteluissa esiintynyt ajattelu rakentui: (1) nykyjärjestelmää kehittämällä päästään kestävyyteen, (2) kohtuutalouteen siirtyminen ei ole helppoa, (3) kohtuutalous on ongelmallinen ja epärealistinen visio, (4) talousjärjestelmän ja ekokriisin yhteys ei ole yksiselitteinen, (5) muutos lähtee arvoista ja alhaalta sekä (6) kohtuutalous on oikea suunta. Toisella analyysikierroksella löydettiin seitsemän estettä kohtuutalouden valtavirtaistumiselle: (1) kohtuutaloutta ei pidetä tarpeellista, (2) kohtuutalouteen liitetään negatiivisia mielikuvia, (3) kohtuutalous nähdään epäselvänä, (4) kohtuutaloutta pidetään liian vallankumouksellista, (5) kohtuutaloutta pidetään epäsuosittuna, (6) nykyjärjestelmä on riippuvainen talouskasvusta sekä (7) oman edun tavoittelu.

Tulosten pohjalta tehtiin kuusi keskeistä johtopäätöstä: (1) päättäjien ymmärrys kohtuutaloudesta, irtikytkennän haasteista ja talouskasvun kyvystä tuottaa hyvinvointia on paikoin rajallista; (2) kohtuutaloutta ja erityisesti sen käytännön toteutusta pitäisi pystyä selkiyttämään; (3) kasvuriippuvuuksien purkamisesta tarvitaan enemmän tutkimusta; (4) arvomaailmojen muutos on olennainen osa kohtuutaloussiirtymää; (5) suuret tulo- ja varallisuuserot ja vallan kasautuminen ovat este talousjärjestelmän muuttamiselle sekä (6) kohtuutalouden kehystäminen positiivisilla termeillä helpottaa muutosta kohti kohtuutaloutta. Tutkimus auttoi ymmärtämään sitä, miten kansanedustajat ajattelevat kohtuutaloudesta ja mikä tällä hetkellä estää kohtuutalousajattelun valtavirtaistumista.