Riittämättömyys affektiivisena ilmiönä: Varhaiskasvatuksen henkilöstön kokemuksia riittämättömyyden tunteesta

Abstract

Tämän affektiteoreettisen tutkielman tarkoituksena oli selvittää, miten affektiivisuus auttaa ymmärtämään riittämättömyyden ilmiötä varhaiskasvatuskontekstissa. Riittämättömyyden tutkiminen on tärkeää sen ollessa varhaiskasvatuksessa yleinen ilmiö, joka voi heikentää työntekijöiden työhyvinvointia, työn miellekyyttä sekä alan pitovoimaa. Aiemmat tutkimukset osoittavat, että riittämättömyyden tunnetta syntyy esimerkiksi muuttuvan työnkuvan ja puutteellisten resurssien seurauksena. Tällä tutkielmalla riittämättömyyttä tarkasteltiin affektiivisena ilmiönä: jäsentymättömänä, vaikeasti määriteltävänä sekä vuorovaikutuksessa tapahtuvana kokonaisuutena. Tarkoitus oli laajentaa ymmärrystä riittämättömyydestä varhaiskasvatuskontekstissa sekä osallistua affektitutkimukselliseen keskusteluun tunteiden vaikuttavuudesta.

Aineisto kerättiin haastattelemalla varhaiskasvatuksen opettajia ja varhaiskasvatuksen lastenhoitajia, jotka ovat työskennelleet eri puolilla Suomea. Aineisto koostui yhdeksästä haastattelusta. Aineiston analyysissä sovellettiin teorian kanssa ajattelun lähestymistapaa, jolloin ymmärrys rakentui kehämäisesti vuoropuhelussa teorian, aineiston ja kirjoittajien ajattelun kanssa.

Tulokset osoittavat, että affektiivisuus tuo riittämättömyyden ilmiön tutkimiseen ja ymmärtämiseen tarvittavan laajuuden. Riittämättömyydellä tunnistettiin olevan affektiivisia piirteitä, jotka näkyvät sen keston ja intensiteetin vaihteluna, tunteen sanoittamisen haastavuutena sekä tunteen vaihtelevina kehollisina paikantumisina. Lisäksi tulokset osoittavat, että riittämättömyys liittyy vuorovaikutuksellisiin, normatiivisiin, rakenteellisiin sekä tilallisiin affektiivisiin tekijöihin varhaiskasvatuksessa. Riittämättömyydessä havaittiin olevan kyse yksilötasoa laajemmasta affektiivisesta ilmiöstä, joka muotoutuu vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa.