Mikä toi on toi tommone vekotin niin sillä sitte yrittää jotain : Kerronnassa esiintyvät parafasiat ja sanaston monipuolisuus Alzheimerin tautia sairastavilla 2 vuoden seurannassa

Abstract

Alzheimerin taudissa esiintyvät kielelliskognitiiviset vaikeudet voivat olla esillä jo sairauden alkuvaiheista asti. Yksi näistä aikaisista kielellisistä oireista on sanahaun vaikeus, joka voi esiintyä parafasioina, eli tietynlaisina nimeämisvirheinä. Parafasiat vaikeuttavat sairastuneen kykyä keskustella ja olla vuorovaikutuksessa toisten kanssa, joten on perusteltua tarkastella niitä tyypillisten nimentätestien lisäksi lausetasoisesta puheesta, semispontaanin puheen elisitointikeinon avulla. Semispontaanista puheesta voidaan tarkastella parafasioiden esiintymistä puheen tuoton tasolla, joka vastaa arkielämän keskustelutilanteita paremmin kuin yksittäisten sanojen nimeäminen. Parafasioiden lisäksi sanahaun vaikeutumista voidaan tarkastella sanaston monipuolisuuden kautta. Semispontaanin puheen tasolla tehtyjä, Alzheimerin tautiin keskittyviä parafasiatutkimuksia löytyy kansainvälisestä kirjallisuudesta vain vähän, ja kotimaisia suomenkielisellä aineistolla tehtyjä ei tiettävästi ollenkaan. Myös Alzheimerin tautia sairastavien sanaston monipuolisuutta käsittelevä kotimainen tutkimustieto puuttuu. Lisäksi koska sairaus on etenevä, olisi näitä kielellisiä muuttujia tärkeää tarkastella pitkittäisasetelmalla.

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkasteltiin Alzheimerin tautia sairastavien sarjakuvakerronnassa ilmeneviä parafasioita sekä sanaston monipuolisuutta kahden vuoden seurannassa. Aineisto valikoitiin AAVISTUS-tutkimushankeen osana tehdyistä puhemittauksista. Tähän tutkimukseen valittu aineisto koostui kymmenestä Alzheimerin tautia sairastavasta henkilöstä, jotka olivat suorittaneet sarjakuvakerronnan osana puhemittauksia ensimmäisenä mittausvuotena ja kaksi vuotta sen jälkeen. Kertomukset litteroitiin, ja niistä laskettiin sanamäärät. Parafasiat tunnistettiin ja luokiteltiin aineistosta teoria- ja aineistolähtöisen analyysin avulla. Sanaston monipuolisuus mitattiin sana/sane-suhteen avulla. Aineistosta luokiteltujen parafasioiden laadullista ja määrällistä muutosta sekä sana/sane-suhteen muutosta tarkasteltiin kahden mittauspisteen välillä keskiarvojen sekä suhteellisten osuuksien avulla ryhmä -ja yksilötasolla.

Kertomuksesta poimitut parafasiat luokiteltiin semanttisiin, visuaalisiin sekä fonologisiin parafasioihin, omissioihin, kiertoilmauksiin ja pronominilla korvaamiseen. Semanttinen parafasia oli ensimmäisen mittauspisteen yleisin parafasia, jonka jälkeen yleisimmät olivat visuaalinen parafasia ja pronominilla korvaaminen. Toisessa mittauspisteessä yleisimmät parafasiat olivat omissio, semanttinen parafasia sekä kiertoilmaus. Merkittävin nousu havaittiin omission osuudessa. Ensimmäisessä mittauspisteessä parafasioissa oli enemmän vaihtelua kuin toisessa mittauspisteessä, jossa omission ja semanttisen parafasian osuus kattoi ryhmätasolla yli puolet parafasioista, ja ne olivat yleisimmät parafasiat lähes kaikilla tutkimushenkilöillä. Lisäksi tuloksista havaittiin, että parafasioiden määrä yleisesti ottaen lisääntyi aineistossa. Sana/sanesuhde antoi muiden tulosten ja aiemman tutkimustiedon kanssa ristiriitaisia tuloksia, sillä sen havaittiin nousseen mittauspisteiden välillä. Aineiston kertomukset olivat pituuksiltaan vaihtelevia, ja sana/sane-suhteen havaittiin olevan yhteydessä kertomusten sanamääriin, joten sen antamat tulokset eivät ole luotettavia.

Tutkimuksen tulosten mukaan parafasioiden laatu ja määrä muuttuivat kahden vuoden seurannassa. Tulokset vahvistivat käsitystä Alzheimerin taudin etenevistä kielelliskognitiivisista oireista, ja tarjosivat tietoa erityisesti tautiin liittyvän sanahaun vaikeutumisen etenemisestä parafasioiden näkökulmasta. Tarkempi tieto nimeämisvirheistä ja niiden muutoksista sairauden edetessä hyödyttää puheterapeutteja, jotka arvioivat ja kuntouttavat tätä ihmisryhmää. Sana/sane-suhde ei ollut sopiva sanaston monipuolisuuden mittari tämän aineiston tarpeisiin, mikä oli tärkeä löydös tulevia tutkimuksia ajatellen. Lisätutkimusta tarvitaan isommalla otoksella ja pidemmällä seuranta-ajalla.