Ympäristöhuolta ilman ympäristötekoja: Ympäristövastuun ja taustatekijöiden yhteydet toiminnan ristiriitaan kulutus- ja ruokailukäyttäytymisessä

Abstract

Toiminnan ristiriita, eli ympäristöhuolen ja toiminnan välinen kuilu, on keskeinen ilmiö ympäristömyönteisen käyttäytymisen tutkimuksessa. Aiemmat tutkimukset osoittavat, että esimerkiksi vastuun kokemus ja omaksutut normit voivat selittää ympäristömyönteistä käyttäytymistä. Aiheesta on toivottu kontekstispesifimpiä tutkimuksia, sillä käyttäytymisen muoto sekä se, kuka käyttäytyjänä toimii vaikuttavat siihen, mitkä tekijät selittävät huolen ja toiminnan välistä suhdetta. Lisäksi vastuusta – erityisesti siitä, kenen tulisi kantaa vastuuta – käydään jatkuvaa keskustelua niin medioissa, tieteen ja politiikan kentällä kuin arjen käytännöissä. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan toiminnan ristiriitaa arjen kulutus- ja ruokailukäyttäytymisen konteksteissa. Erityisenä kiinnostuksen kohteena on, miten kansalaisten näkemys tavallisten kansalaisten ympäristövastuun tärkeydestä sekä sosiodemografiset taustatekijät liittyvät siihen, vallitseeko ympäristöhuolen ja toiminnan välillä kuilu. Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena tutkimuksena ja aineistona käytettiin Tampereen kaupungin Hiilineutraaleja tekoja -kehitysohjelman (2022–2025) selvitystyönä keräämiä kyselyjä (n = 1 083). Vastaajat jaettiin ryhmiin sen mukaan, ilmenikö ympäristöhuolen yhteydessä ympäristömyönteistä käyttäytymistä vai ei. Analyysimenetelminä käytettiin kuvailevia tunnuslukuja, ristiintaulukointeja, t-testiä ja binääristä logistista regressioanalyysiä. Tulokset osoittivat, että mitä tärkeämpänä vastaajat pitivät kansalaisten ympäristövastuuta, sitä todennäköisemmin heillä ei havaittu toiminnan ristiriitaa, eli heidän käyttäytymisensä oli ympäristöhuolen mukaista. Vastaavasti se, että vastaaja piti kansalaisten vastuuta vähemmän tärkeänä, liittyi todennäköisemmin siihen, että huolen ja toiminnan välillä vallitsi kuilu. Kulutuskäyttäytymisen kontekstissa sosiodemografisista taustatekijöistä vanhempi ikä lisäsi toiminnan ristiriidan todennäköisyyttä, kun taas ruokailukäyttäytymisen kontekstissa miessukupuoli sekä matala koulutus- ja tulotaso olivat yhteydessä toiminnan ristiriitaan. Tutkimustulosten valossa voidaan todeta, että kansalaisten vastuuta tulisi vahvistaa tavalla, joka tukee kollektiivista toimijuutta ja huomioi ympäristöoikeudenmukaisuuden näkökulmat.