Saavutettavuusdirektiivin vaikutukset Helsingin Sanomien verkkosivuun

Abstract

Verkkopalveluiden ja mobiilisovellusten käyttö on nykyään osa lähes jokaisen ihmisen arkea. Digitalisaation myötä yritykset tarjoavat palveluitaan perinteisten kivijalkamyymälöiden tai konttoreiden lisäksi verkon välityksellä. Verkkopalveluiden käyttö voi kuitenkin olla haasteellista tai jopa mahdotonta henkilöille, joilla on jokin toimintarajoite tai vamma. Verkkopalveluiden ulkopuolelle jääminen altistaa nämä ihmisryhmät digisyrjäytymiselle ja sen myötä myös erilaisille mielenterveyden ongelmille. Digitaalisen esteettömyyden, eli saavutettavuuden tarve on huomattu, ja sen myötä digitaalisia palveluita pyritään kehittämään. Saavutettavien verkkopalveluiden avulla tavoitellaan yhdenvertaista internetiä jokaiselle. Jotta tavoitteisiin päästäisiin, Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat toteuttaneet saavutettavuuteen liittyviä direktiivejä, joista tässä työssä tarkasteltava European Accessibility Act, EAA, vaikuttaa erityisesti yksityisen sektorin toimijoiden verkkosisällön saavutettavuuteen.

Tässä kandidaatintutkielmassa perehdytään Euroopan parlamentin ja neuvoston saavutettavuusdirektiivin ja sen myötä Suomen digipalvelulain luomiin muutoksiin yksityisen sektorin toimijoiden verkkopalveluissa. Työssä tarkastellaan saavutettavuuden merkittävyyttä digitaalisissa palveluissa, sekä esitellään yleisimpiä avustavia teknologioita, joita voidaan käyttää saavutettavuuden lisäämiseksi. Lisäksi selvitetään, miten saavutettavuusdirektiivi ja digipalvelulaki vaikuttavat verkkopalveluiden käyttöliittymiin saavutettavuuden näkökulmasta. EAA ja digipalvelulaki velvoittavat noudattamaan W3C-konsortion luomaa WCAG 2.1 -ohjeistusta vaaditulla minimitasolla. WCAG 2.1 -ohjeistus ottaa huomioon esimerkiksi näköön, kuuloon ja liikkumisrajoitteisiin liittyviä haasteita ja tarjoaa selkeät kriteerit saavutettavien verkkopalveluiden suunnittelun tueksi. W3C:n yhtenä tärkeimpänä tavoitteena on taata kaikille yhdenvertainen mahdollisuus käyttää verkkopalveluita.

Työssä käytetään tapausesimerkkinä suomalaista Sanoma-konsernin omistamaa sanomalehteä, Helsingin Sanomia. Työ keskittyy tarkastelemaan Helsingin Sanomien verkkosivun uutispalvelun saavutettavuutta verkkosisällön saavutettavuusohjeiden ja työssä esiteltyjen saavutettavuuden pääperiaatteiden avulla. Koska EAA ja digipalvelulaki eivät velvoita Helsingin Sanomien uutispalvelulta saavutettavuusvaatimusten noudattamista, palvelusta löytyy saavutettavuuteen liittyviä puutteita. W3C-konsortion tavoitteita noudattamalla on kuitenkin perusteltua kehittää ei-saavutettavia verkkopalveluita yhdenvertaisemmiksi, vaikka laki ei palvelua velvoittaisikaan.