Melankolisen minäkertojan vaikutus tunnelmaan: Melankolinen tunnelmanrakentaminen Joel Haahtelan trilogiassa Totuuden kaipuu.

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkin, millaisilla kerronnan piirteillä ja keinoilla melankolinen minäkertoja rakentaa koko kertomukseen melankolista tunnelmaa Joel Haahtelan pienoisromaanitrilogiassa Totuuden kaipuu. Lähestyn aihetta sekä tunteiden tutkimuksen että kerronnan tutkimuksen näkökulmista ja tulkitsen kohdeteoksen tekstejä narratologian metodien avulla. Kiinnitän esimerkeissäni ja analyysissani huomioni sekä kerronnan sisältöön että tyyliin.

Kohdeteoksia Adèlen kysymys (2019), Hengittämisen taito (2020) ja Jaakobin portaat (202) yhdistää niiden kertojaratkaisu. Jokaisessa teoksessa melankolinen ja elämässään merkityksistä etääntynyt minäkertoja matkustaa kauas kotoaan selvittämään perheeseensä liittyvää mysteeriä. Kerronta reflektoi menneisyyden tapahtumia ja yrittää löytää vastauksia juurisyihin kertojien melankolian takana. Ensimmäisessä käsittelyluvussa tarkastelen eroon joutumisen teemaa sekä siihen liittyviä motiiveja, ja analysoin kohdeteosten melankolista tunnelmaa aikatasojen kautta. Menneisyyden tapahtumat ovat aiheuttaneet epämääräisen kaipuun, joka on saanut minäkertojat melankolisen mielialan valtaan. Tutkin myös teosten sivuhahmojen kautta kerrottua melankoliaa. Toisessa käsittelyluvussa keskityn merkityksen kadottamiseen sekä sen aiheuttamiin melankolisiin ilmenemispiirteisiin. Tutkin melankolian passiivista ja aktiivista luonnetta sekä niiden välistä jännitettä. Kolmannessa käsittelyluvussa keskityn melankolisiin tapahtumaympäristöihin ja maisemiin, niiden kuvailuun kerronnassa sekä niiden kielikuvallisten merkitysten yhteyteen melankoliseen tunnelmanrakentamiseen.

Lopuksi tiivistän johtopäätökset, joiden perusteella voidaan osoittaa, että minäkertojan melankolinen mieliala vaikuttaa koko kerronnan tunnelmaan monella tavalla. Melankolinen kertoja valkoi kertomukseensa sen sisällön kannalta olennaiset asiat ja kiinnittää huomionsa melankolialle ominaisiin piirteisiin, kuten surullisiin, ahdistaviin tai pelottaviin ilmiöihin. Niiden valikoituminen keronnan kohteeksi värittää koko kerrontaa melankoliseksi. Toisaalta eroon joutumisen ja merkityksen kadottamisen teemat sekä selittämättömästä kaipuusta johtuva epämääräisyys määrittävät kerronnan tyyliä, ja luovat melankolista tunnelmaa. Kerronnan reflektoiva aikarakenne luo jännitettä menneen ja nykyhetken välille, ja nostaa esiin kipeitä muistoja sekä korostaa aktiivista merkitysten etsintää. Kertojat etsivät vastauksia, joita eivät ehkä koskaan löydä, mutta etsinnästä itsestään on tullut olennainen osa heidän elämäänsä. Sekin on melankolialle ominainen kierre, jossa melankoliaa aiheuttava juurisyy on paitsi passivoiva tekijä, myös aktiivoiva etsinnän kohde. Tämäkin sekä kerronnassa että henkilöhahmojen mielessä esiintyvä jännite on ominaista melankolialle ja melankolisen tunnelman rakentamiselle.