Onneton esimies kantona kaskessa : Esihenkilötyön yhteys pappien ja kanttorien työuupumuksen kokemuksiin

Abstract

Työuupumus on yleistynyt suomalaisilla työntekijöillä ja sama kehitys on näkynyt myös Suomen evankelisluterilaisen kirkon työntekijöillä. Tämän tutkielman tavoitteena oli selvittää miten Suomen evankelisluterilaisen kirkon pappien ja kanttorien työuupumuksen kokemukset yhdistyvät heidän kokemuksiinsa esihenkilötyöstä. Työuupumusta tarkasteltiin BAT-mittaristolla, jonka mukaan kokonaistyöuupumus koostuu neljästä ydinoireesta: kroonisesta väsymyksestä, henkisestä etääntymisestä, kognitiivisen toiminnan häiriöistä sekä tunteiden hallinnan häiriöistä. Esihenkilötyötä tarkasteltiin oikeudenmukaisuuden, valtuuttavan johtamisen ja esihenkilötuen näkökulmista sekä tavoitteiden selkeyden ja työaika-autonomian kautta. Työajattomuus on Suomen evankelisluterilaisen kirkon hengellisen työn tekijöille erityinen työn organisoinnin piirre, jonka edellytyksenä on työaika-autonomia. Työuupumusta tarkasteltiin myös suhteessa vastaajien taustamuuttujiin. Tutkimuksessa käytettiin keväällä 2024 kerättyä tutkimusaineistoa, joka on osa Tampereen yliopiston Työuupumuksen alkulähteillä -hanketta. Kysely lähetettiin ammattiliittojen kautta suomalaisille palkansaajille ja tässä tutkimuksessa käytettiin aineistosta niitä AKI-liittojen vastaajia, jotka työskentelivät Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa. AKI-liitot on pappien, kanttorien ja generalistiteologien ammattiliitto. Vastaajiksi valikoitui 168 henkilöä, joista pappeja oli 102, kanttoreita 52 ja teologiliiton jäseniä 14. Tulosten mukaan papeilla on työuupumusta vähemmän kuin kanttoreilla tai suomalaisilla palkansaajilla keskimäärin. Kanttoreilla työuupumus on yleisempää kuin papeilla tai suomalaisilla palkansaajilla keskimäärin, erityisesti etääntymisen kokemusta kanttoreilla on paljon. Esihenkilön toiminta ja työtehtävien selkeys olivat tilastollisesti erittäin merkittävässä yhteydessä työuupumukseen. Hyväksi arvioitu esihenkilötyö yhdistyi matalampaan uupumuksen erityisesti pappien kohdalla. Esihenkilötyö oli työuupumuksen oireista vahvimmassa yhteydessä väsymykseen ja etääntymiseen. Kanttoreilla sekä nuorilla vastaajilla uupumusoireita oli enemmän kuin papeilla tai vanhemmilla vastaajilla, mutta heidän kohdallaan yhteys johtamisen ja työuupumuksen välillä oli heikko. Työaika-autonomian ja työuupumuksen välillä ei havaittu tilastollisesti merkitsevää yhteyttä, mutta avoimissa vastauksissa erityisesti kanttorit kertoivat työaika-autonomian aiheuttavan kuormitusta. Tulosten perusteella esihenkilötyön laadulla on keskeinen merkitys työuupumuksen ehkäisyssä seurakunnissa. Jatkossa tarvitaan lisätutkimusta erityisesti kanttorien ja nuorten työntekijöiden työuupumuksen syistä sekä työaika-autonomian yhteydestä työhyvinvointiin.