Ennustaako vauvaiässä mitattu respiratorinen sinusarytmia lapsen empatiaa kouluiässä?

Abstract

Empatia eli kyky ymmärtää ja jakaa toisen ihmisen tunteita on keskeinen prososiaalisen käyttäytymisen ja sosioemotionaalisen kehityksen osa-alue. Sillä on suuri merkitys lapsen kehityksessä jo varhaisista vuosista lähtien. Empatialla on vahva vaikutus esimerkiksi myönteisten ihmissuhteiden rakentamisessa sekä myöhemmässä psyykkisessä hyvinvoinnissa. Empatian avulla pystymme asettumaan toisen ihmisen asemaan ja hahmottamaan hänen tunnetilaansa. Sekä prososiaalisuus että empatia ovat merkittävässä roolissa yksilön sosiaalisessa elämässä, sillä ne edistävät myönteisiä vuorovaikutussuhteita sekä heijastavat myötätuntoa ja välittämistä toisia ihmisiä kohtaan. Varhaislapsuuden fysiologiset itsesäätelymekanismit, kuten sydämen sykevälivaihtelu, heijastavat parasympaattisen hermoston toimintaa ja ovat yhteydessä lapsen emotionaaliseen säätelyyn sekä sosiaalisiin taitoihin. RSA tarkoittaa sydämen sykkeen rytmistä vaihtelua hengittäessä. Perustason RSA eli neutraalissa tilanteessa mitattu sykevälivaihtelu kertoo henkilön autonomisen hermoston reaktiokapasiteetista sekä kyvystä ylläpitää tasapainotilaa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, ennustaako lapsen perustason RSA myöhempää empatiakykyä ja prososiaalisuutta. Näiden tekijöiden välisen yhteyden tarkasteleminen on tärkeää, jotta ymmärretään millä tavoin fysiologinen säätely liittyy lapsuudessa emotionaaliseen ja sosiaaliseen kyvykkyyteen. Hypoteesina oli aiempaan tutkimuskirjallisuuteen pohjaten, että näiden muuttujien välillä esiintyy käänteinen U-muotoinen yhteys.

Tutkimuksessa on hyödynnetty pitkittäisasetelmaa, jonka aineisto koostui CHILD-SLEEP tutkimusprojektissa mukana olleista lapsista. Lasten sykevälivaihtelua eli perustason RSA:ta on mitattu käyttäen elektrokardiografiaa (EKG). Se on mitattu varhaislapsuudessa lasten ollessa 8 ja 24 kuukauden ikäisiä. Empatiaa mitattiin vanhempien täyttämällä GEM-kyselylomakkeella lasten ollessa 8–12 vuoden iässä ja prososiaalisuutta SDQ-lomakkeella lasten ollessa 5-vuotiaita. Tavoitteena oli tarkastella perustason RSA:n yhteyttä empatian eri ulottuvuuksiin. Kunkin analyysin osalta sisällytettiin vain ne osallistujat, joilta oli saatavilla kyseiseen analyysiin tarvittavat tiedot.

Aiemmissa tutkimuksissa perustason RSA:n ja empatian väliltä on löytynyt käänteinen U muotoinen yhteys. Kuitenkaan tarkasteltaessa perustason RSA:n ja prososiaalisuuden yhteyttä, on tämä yhteys ollut vaihtelevampaa. Tämän tutkimusten tulosten mukaan perustason RSA:n ja empatian välillä ei ollut merkitsevää yhteyttä. Myöskään perustason RSA:n ja prososiaalisuuden väliltä yhteyksiä ei löytynyt. RSA:n kehityksen osalta tutkimustulokset vastasivat hypoteesiamme RSA:n kehityksen stabiiliudesta ja RSA:n voimakkuuden kasvusta. Tämä on johdonmukaista aiempien tutkimustulosten kanssa. Tarkasteltaessa empatia- ja prososiaalisuusmuuttujia sukupuolittain, aineistomme tytöt käyttäytyivät prososiaalisemmin kuin pojat. Empatian kohdalla näitä sukupuolieroja ei havaittu. Tämä on ristiriidassa aiemmin tehtyjen tutkimusten kanssa, kun taas prososiaalisuuden erot olivat aiempien tutkimusten mukaisia.

Tämän tutkimuksen tavoitteena on tuoda uutta tietoa varhaisen fysiologisen itsesäätelyn merkityksestä empaattisen kyvykkyyden kehityksessä ja tarkastella, toimiiko RSA mahdollisena varhaisena ennustajana lapsen empatian kehitykselle. Tutkimuksen tulokset luovat lisää vertailupohjaa tulevalle tutkimukselle aiheesta sekä voivat osaltaan syventää ymmärrystä siitä, miten fysiologiset ja emotionaaliset säätelyjärjestelmät yhdessä muovaavat sosiaalista kehitystä lapsuudessa. Vaikka myös aiempaa tutkimusta perustason RSA:n ja empatian suhteesta on jonkin verran, tulokset eivät ole täysin yhteneväisiä tai selkeitä. Tästä syystä tarvitaan lisää tutkimusta aiheesta ja olisikin hyödyllistä tarkastella esimerkiksi empaattisen käyttäytymisen eri muotojen yhteyksiä perustason RSA:han. Aihetta on tärkeä tutkia lisää, jotta empatiaa ja siihen vaikuttavien tekijöiden yhteyttä ymmärrettäisiin paremmin eri ikävaiheissa ja läpi elämän. Empatian ja prososiaalisuuden merkitys lapsen sosiaalisessa kehityksessä on huomattava, minkä vuoksi onkin tärkeää tarkastella näiden kehitystä, tunnistaa riskitekijöitä sekä kehittää kohdennettuja interventioita. Näin voidaan tukea apua tarvitsevia lapsia ja nuoria mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.