Varhainen kuolleisuus vasemman päärungon sepelvaltimotautia sairastavilla ohitusleikkauspotilailla
Weck, Aleksandra (2025)
2025
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto-ohjelma - Licentiate's Programme in Medicine
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
Hyväksymispäivämäärä
2025-11-14
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-2025111410636
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-2025111410636
Tiivistelmä
Sepelvaltimotauti on sydämen verisuonistoa ahtauttava sairaus, joka voi hoitamattomana johtaa sydäninfarktiin. Taudin vaikeusasteeseen vaikuttaa olennaisesti ahtaumien suuruus ja sijainti sepelvaltimostossa. Yksi hankalimmista ahtaumasijainneista on vasen päärunko, koska suurin osa sydämen verenkierrosta kulkee sen kautta. Vasemman päärungon sepelvaltimotautipotilailla on todettu olevan merkittävästi kohonnut kuolleisuus ilman toimenpidehoitoa. Toimenpidehoitona käytetään potilaskohtaisesti joko sepelvaltimoiden ohitusleikkausta (CABG, coronary artery bypass grafting) tai pallolaajennusta (PCI, percutaneous coronary intervention), joista ohitusleikkausta on perinteisesti pidetty ensisijaisena hoitomuotona. PCI-tekniikat ovat kuitenkin kehittyneet merkittävästi viime vuosikymmeninä, minkä vuoksi ohitusleikkauksen vakiintunutta asemaa vasemman päärungon sepelvaltimotaudin hoidossa on ryhdytty arvioimaan uudelleen. CABG on avosydänleikkaus, johon liittyy edelleen komplikaatioriskejä leikkaustekniikoiden kehityksestä huolimatta.
Opinnäytetyössä tutkittiin varhaista kuolleisuutta ohitusleikatuilla vasemman päärungon sepelvaltimotautipotilailla. Aineisto kerättiin kaikista vuonna 2020–2024 Tampereen Sydänsairaalassa hoidetuista vasemman sepelvaltimotaudin ohitusleikkauspotilaista (n=187). Potilaista määritettiin koronaariangiografiakuvien perusteella SYNTAX-score kuvastamaan sepelvaltimotaudin vaikeusastetta, mikä yhdistettiin Sydänsairaalan Kardio-rekisteristä ja potilastietojärjestelmistä saatuihin potilas- ja toimenpidetietoihin. Varhaista kuolleisuutta arvioitiin 30 päivän ja yhden vuoden kuluttua leikkauksesta. Tutkimuksessa 30 päivän seuranta valmistui kaikilla potilailla ja vuoden seuranta 181 potilaalla.
Tutkimuksessa 30 päivän kuolleisuus oli 0 % ja yhden vuoden kuolleisuus 0,55 % (yksi tapaus). Aikaisemmissa laajemmissa tutkimuksissa kuolleisuus on raportoitu korkeammaksi (n. 1,1–1,2 % 30 päivän ja n. 2,1–2,9 % yhden vuoden seurantajaksolla), minkä vuoksi Sydänsairaalassa leikattujen potilaiden huomattavasti alhaisempi kuolleisuus on merkittävä löydös. Aiempiin tutkimuksiin nähden alhaisempi kuolleisuus tukee edelleen ohitusleikkauksen valintaa hoitomenetelmänä vasemman päärungon sepelvaltimotaudissa.
Opinnäytetyössä tutkittiin varhaista kuolleisuutta ohitusleikatuilla vasemman päärungon sepelvaltimotautipotilailla. Aineisto kerättiin kaikista vuonna 2020–2024 Tampereen Sydänsairaalassa hoidetuista vasemman sepelvaltimotaudin ohitusleikkauspotilaista (n=187). Potilaista määritettiin koronaariangiografiakuvien perusteella SYNTAX-score kuvastamaan sepelvaltimotaudin vaikeusastetta, mikä yhdistettiin Sydänsairaalan Kardio-rekisteristä ja potilastietojärjestelmistä saatuihin potilas- ja toimenpidetietoihin. Varhaista kuolleisuutta arvioitiin 30 päivän ja yhden vuoden kuluttua leikkauksesta. Tutkimuksessa 30 päivän seuranta valmistui kaikilla potilailla ja vuoden seuranta 181 potilaalla.
Tutkimuksessa 30 päivän kuolleisuus oli 0 % ja yhden vuoden kuolleisuus 0,55 % (yksi tapaus). Aikaisemmissa laajemmissa tutkimuksissa kuolleisuus on raportoitu korkeammaksi (n. 1,1–1,2 % 30 päivän ja n. 2,1–2,9 % yhden vuoden seurantajaksolla), minkä vuoksi Sydänsairaalassa leikattujen potilaiden huomattavasti alhaisempi kuolleisuus on merkittävä löydös. Aiempiin tutkimuksiin nähden alhaisempi kuolleisuus tukee edelleen ohitusleikkauksen valintaa hoitomenetelmänä vasemman päärungon sepelvaltimotaudissa.