Ecosocial Education : Reorienting Socialization and Empathy in a More-than-human World

Abstract

Tässä väitöskirjassa tarkastellaan ekososiaalisen kasvatuksen teoreettisia ja käsitteellisiä perusteita. Ekososiaalinen kasvatus sijoittuu osaksi ei-ihmiskeskeisiä kasvatuksen suuntauksia, jotka vastaavat ekologiseen kriisiin kyseenalaistamalla kasvatukseen juurtuneita ihmiskeskeisiä oletuksia. Tutkimus nojaa ekososiaaliseen näkökulmaan, jonka esitetään rakentuvan ekofeminismin, fenomenologian ja ekologian varaan. Ekofeminismin roolina tutkimuksessa on hierarkioiden tunnistaminen ekososiaalisten ongelmien juurisyynä. Painopiste on kuitenkin fenomenologisten ja ekologisten näkökulmien edelleen kehittämisessä, minkä kautta lajienvälisiä suhteita ja niiden kasvatuksellista merkitystä voidaan ymmärtää syvemmin. Tutkimus tarkastelee erityisesti sitä, miten kasvatus voi tukea kehollisia, eettisiä ja vastavuoroisia suhteita ihmisten ja muiden eliöiden välillä.

Tutkimus kehittää kaksi ekososiaalisen kasvatuksen keskeistä käsitteellistä työkalua: ekososiaalisaation, joka laajentaa perinteisen sosialisaation käsitteen monilajisiin yhteisöihin, sekä lajienvälisen empatian, jossa erottuvat havaintoon ja mielikuvitukseen liittyvät kerrokset. Lisäksi työ hyödyntää käsitteitä holobiontti, kudos (flesh) ja Umwelt havainnollistaakseen, miten ihmisen sosiaalinen yhteisö on aina monilajinen. Näiden käsitteiden avulla yksilöllisyyttä ja suhteisuutta tarkastellaan tavoilla, jotka huomioivat sekä jaetun kehollisuuden että lajikohtaiset aistitodellisuudet.

Viime vuosina erityisesti uusmaterialistinen ajattelu on vaikuttanut merkittävästi kasvatustieteiden ei-ihmiskeskeisiin suuntauksiin. Tämä työ jakaa useita sen lähtökohtia, mutta erottautuu tulkinnoista, joissa ei-inhimillisen maailman eettisesti merkitykselliset erot hämärtyvät. Ekososiaalinen kasvatus korostaa näiden erojen tunnistamista, jossa erityisesti lajienvälisellä empatialla on keskeinen rooli.

Tutkimuksen ensisijainen tehtävä on teoreettinen ja käsitteellinen, mutta se tarkastelee myös pedagogisia lähestymistapoja, jotka tukevat ekososiaalisen kasvatuksen toteutumista käytännössä. Tulokset tarkentavat ekososiaalisen kasvatuksen asemaa omana pedagogisena suuntauksenaan ja tarjoavat viitekehyksen kasvatukselle, joka vahvistaa lajienvälistä empatiaa, eettisen vuorovaikutuksen taitoja ja tietoisuutta keskinäisistä riippuvuuksista enemmän kuin ihmisen maailmassa.

This doctoral thesis explores the theoretical and conceptual foundations of ecosocial education. It situates ecosocial education among emerging non-anthropocentric perspectives that respond to the ecological crisis by challenging anthropocentric assumptions in education. The research adopts a theoretical orientation grounded in the ecosocial approach, drawing from ecofeminism, phenomenology, and biology. While ecofeminism provides a foundational critique of the hierarchies sustaining anthropocentrism, the thesis develops phenomenological and ecological insights to advance understanding of interspecies relations in education. The focus is on how education can cultivate embodied, ethical, and reciprocal relationships between humans and other living beings.

The study develops two key conceptual tools for ecosocial education: ecosocialization, which extends the concept of socialization into multispecies communities, and interspecies empathy, understood as a layered process involving perceptual and imaginative dimensions. It also draws on the concepts of holobiont, flesh, and Umwelt to formulate a social ontology that includes non-human beings. These concepts reconfigure understandings of subjectivity and relationality in ways attentive to both shared embodiment and species-specific perceptual worlds.

Among non-anthropocentric perspectives in education, new materialist thought has been especially influential. While this work shares common ground with such perspectives, it distances itself from approaches that dissolve distinctions within the non-human category, as this may complicate rather than clarify ethical relations. Instead, ecosocial education emphasizes maintaining distinctions where they are meaningful and ethically relevant.

The primary task of this inquiry is theoretical, but it also discusses pedagogical approaches that could support ecosocial education in practice. The findings help clarify ecosocial education as a distinct pedagogical field, offering a framework for practices that cultivate interspecies empathy, the skills for ethical interaction with other living beings, and awareness of interdependence within the more-than-human world.