Tulen toimituksesta, viekää minut johtajanne luo! : Analyysi paikalliselehden toimittajien lähdekäytännöistä

Abstract

Yksi yleisimpiä journalismiin kohdistuneista kritiikeistä koskee sen käyttämien tietolähteiden yksipuolisuutta. Useiden selvitysten mukaan toimitukset suosivat eliittilähteitä ja valikoivat lähteikseen useammin miehiä kuin naisia. Ongelma on tunnistettu myös toimituksissa, mutta lähdevalikoiman rakenteellisiin vinoutumiin ei ole toistaiseksi löydetty kestävää ratkaisua. Vinoutumien poistaminen ei vaikuta olevan yksittäisen toimittajan ratkaistavissa, vaikka he hyväksyisivätkin ongelman ja yrittäisivät sitä parhaansa mukaan korjata. Lähestyn tässä tutkielmassa ongelmaa haasteellisemman kautta analysoimalla yksittäisen toimittajan suhdetta työn kontrolliin, jota on tutkimuskirjallisuudessa esitetty vinoutumien syyksi.

Empiiristä aineistoa varten pyysin kahta pirkanmaalaisen paikallislehden toimittajaa pitämään yhden työviikon ajalta yksityiskohtaista päiväkirjaa tiedonhankinnasta ja lähteiden valinnasta. Haastattelin kumpaakin toimittajaa päivittäin heidän päiväkirjan merkinnöistä. Tutkimusajankohdan jälkeen keskustelimme vielä yhdessä tekemistäni alustavista havainnoista, ja tutkittavat toimittajat reflektoivat mennyttä työviikkoa.

Analyysin perusteella selvisi, kuinka toimittaja on jännitteisessä suhteessa työn kontrolliin. Työn kontrolli materialisoitui aineistossa käytännöllisinä resursseina ja taloudellisina reunaehtoina, jotka ohjaavat työtä. Näihin puitteisiin mukautumalla ja aikaa vastaan kamppailemalla toimittaja pitää työnsä tehokkaana, mutta se ei kokonaan selitä lähteen valitsemista. Sen sijaan ideaalit näyttäytyivät oikeutuksena ja perusteena tehdä valintaa aiheiden ja lähteiden välillä, sekä kamppailla lähdettä vastaan, mikäli ideaaleja uhattiin. Toimittaja kamppaili epäröimättä ideaalien puolesta, joka näkyi toimittajan taktisen vallan käyttämisenä ja kollektiivisen toimijan asettaman puhujan ohittamisena.

Sukupuolen tasa-arvoinen representaatio on hyväksytty ja tavoiteltu päämäärä, mutta ei määrällisesti. Tarkastelemalla tasa-arvoisen representaation ihanteellisuutta ilmeni, kuinka toimittajat hyväksyvät itsestään selvinä kollektiivisten toimijoiden järjestäytymisen, eivätkä kamppaile sitä vastaan, ellei se haasta journalismin ideaaleja. Määrällisesti tasan menevä representaatio ei ole sellainen journalistinen ideaali, jonka puolesta kamppailtaisiin, mutta sitä toteutetaan siellä, missä sille avautuu mahdollisuus.