Teosofia ja Suomen sisällissota : Teosofi Pekka Ervastin suhtautuminen Suomen kahtiajakautuneisuuteen vuosina 1917–19

Abstract

Niin sanotut modernit esoteeriset liikkeet, kuten muun muassa teosofia, vaikuttivat 1800-luvun jälkimmäiseltä puoliskolta eteenpäin länsimaalaiseen yhteiskunnalliseen ja uskonnolliseen diskurssiin. Teosofit pyrkivät modernisoimaan uskonnollista elämää alati enemmän materialismiin kallistuvassa maailmassa, ja Suomen sisällissodan syttyessä vuonna 1918 jokainen yhteiskunnallista keskustelua seuraava henkilö olikin tietoinen teosofiasta.

Tässä tutkimuksessa tutkin henkilölähtöisesti Suomen Teosofisen Seuran Pekka Ervastin suhtautumista suomalaisen yhteiskunnan kahtiajakautuneisuuteen ja hänen toimintaansa sisällissodan aikana ja sen jälkeen. Tutkimusaineisto koostuu Ervastin kirjoituksista Suomen Teosofisen Seuran virallisissa julkaisuissa vuosina 1917–19, joita täydentää Erik Gullmanin kirjoittama Pekka Ervastin elämäkerta. Tarkoituksenani oli selvittää, miten teosofia ja esoteerisuus vaikuttivat Ervastin toimintaan ja suhtautumiseen sodan aikana. Tutkimusmenetelmänä käytin diskurssianalyysia ja tutkimus nivoutuu osaksi aatehistoriaa.

Aineiston perusteella Ervastin suhtautumiseen vaikutti hänen yksilöllinen maailmankatsomuksensa, jossa yhdistyivät teosofia, tolstoilainen kristinusko sekä myönteinen suhtautuminen sosialismiin. Hän kannatti yhteiskunnallisia reformeja, jotka parantaisivat erityisesti köyhien asemaa, mutta vastusti väkivaltaa ja sotaa kiihkeästi. Tämän lisäksi hän korosti sivistyksen merkitystä ja yksilöiden omaa vastuuta itsensä kehittämisessä yhteiskunnallisten olojen parantamiseksi. Aineiston pohjalta on kuitenkin vaikeaa sanoa tyhjentävästi, mikä osa Ervastin ajattelusta oli esoteerista ja mikä ei, sillä esoteria ei ole käsitteenä yksiselitteinen. Varmaa on kuitenkin, että esoterialla oli suuri merkitys Ervastin yksilöllisyyttä korostavaan maailmankatsomukseen.