Sijamuotojen mukauttamisen periaatteet selkoromaanissa: Sijamukautukset Muumipeikko ja pyrstötähti -teoksen yleis- ja selkokielisen version välillä

Abstract

Tämä kandidaatintutkielma käsittelee yleiskielisen ja selkomukautetun romaanin välillä tehtyjä sijamuotojen mukautuksia. Selkomittarissa ja muissa selko-ohjeissa neuvotaan suosimaan nominatiivia ja muita helppoja sijamuotoja sekä välttämään harvinaisesti käytettyjä. Tässä tutkielmassa tutkin sitä, miten selkoromaanissa tehdyt sijamuotoratkaisut vertautuvat tämänhetkisiin sijamuotojen käyttöä ohjaaviin selkokielen ohjeistuksiin. Tarkastelun kohteena on erityisesti sellaiset selkomukautukseen tehdyt sijamuotojen mukautukset, joita ei voi perustella tämänhetkisten selkomittarin kriteerien tai selkokielen ohjeistusten perusteella.

Selkokieli määritellään suomen kielen muodoksi, joka on muokattu yleiskieltä helpommin luettavaksi ja ymmärrettäväksi. Selkokieli kytkeytyy kiinteästi kielellisen saavutettavuuden sekä laajempien yhteiskunnallisten yhdenvertaisuuden kysymyksiin. Selkokielinen kaunokirjallisuus tukeekin osaltaan kirjallisen kulttuurin ja taideelämysten saavutettavuutta. Tutkimuksen teoriatausta rakentuu selkokielen tekstilähtöisen tutkimuksen sekäselkokielestä annettujen ohjeistusten ympärille. Tulosten tulkinnassa sovelletaan systeemis-funktionaalista kieliteoriaa, joka suuntaa huomion sijamuotojen muotopiirteistä niiden funktioihin ja rakentamiin merkityksiin.

Tutkimusaineistona on Tove Janssonin teos Muumipeikko ja pyrstötähti (2018 [1955]) sekä Jolin Slotten (2019) samasta teoksesta laatima selkoversio Muumipeikko ja pyrstötähti. Analyysi perustuu selkokirjan neljään ensimmäiseen lukuun sekä vastaavaan osuuteen yleiskielisessä alkuteoksessa. Analyysi rakentuu yleiskielisen ja selkokielisen teoksen välillä tehtyjen sijamuotojen mukautusten rinnakkaiseen vertailuun. Analyysi on pääosin laadullista, mutta määrällistä tarkastelua käytetään laadullisen analyysin rinnalla havainnollistamaan aineistosta tehtyjen havaintojen yleisyyttä.

Analyysissä kävi ilmi, että sijamuotojen mukauttamista selkoromaanissa ohjaa muotoseikkoja enemmän sijamuotojen käyttöfunktiot. Sijamuotoja pyritään selkoromaanissa käyttämään niiden mahdollisimman prototyyppisissä ja norminmukaisissa käyttöyhteyksissä. Sijamuotojen mukautusten voi analyysin perusteella tulkita myös pyrkivän rakentamaan ja vahvistamaan romaanin kertovaa tehtävää. Valtaosaa tässä tutkimuksessa käsitellyistä sijamukautuksista ei voi perustella tällä hetkellä olemassa olevilla selko-ohjeistuksilla tai selkomittarin kriteereillä, mitä voi jo itsessään pitää merkkinä selkokielen sijamuoto-ohjeistusten tarkentamisen tarpeesta. Selkoteokseen tehdyistä sijamuotojen mukautuksista on aineiston perusteella erotettavissa kaksi keskeistä merkitystä: sijamukautusten merkitys tekstin ymmärtämisen edistäjänä sekä sijamukautusten merkitys tekstilajin rakentajana.