Enhancing Disease Surveillance and Response among Internally Displaced Persons in Complex Humanitarian Emergency Context, Northeast Nigeria

Abstract

Nigerian koillisosassa yli kaksi miljoonaa ihmistä on joutunut siirtymään kotiseudultaan pitkittyneen humanitaarisen hätätilanteen vuoksi. Nämä epähygieenisissä olosuhteissa tiheästi elävät maan sisäiset pakolaiset ovat alttiita tartuntataudeille, kuten COVID-19, joissa sairastuvuus että kuolleisuus ovat korkeita. Puutteellisen terveydenhuoltojärjestelmän ja yleisten sairauksien seurannan sekä torjunnan vuoksi tehostamiseksi suunnitellut toimet ovat välttämättömiä. Tämä väitöskirja tuo uutta tietoa sairauksien seurannan ja torjunnan vahvistamiseksi sisäisten pakolaisten keskuudessa konfliktien koettelemassa Koillis-Nigeriassa, COVID-19 pandemian aikana. Väitöskirjassa selvitettiin kolmessa kesäkuusta joulukuuhun 2022 tehdyssä epidemiologisessa tutkimuksessa pakolaisten terveydenhuollon palvelujen käyttöä, sairauksien riskien arviointia ja rokotusmyönteisyyttä Koillis-Nigeriassa. Tutkimuksissa tunnistettiin näihin vaikuttavia tekijöitä, jotka auttavat kehittämään räätälöityjä toimenpiteitä parempaan sairauksien havaitsemisen sekä niihin reagoimisen.

Tutkimukseen I osallistui 2 373 sisäistä pakolaista. Poikkileikkauskyselyssä selvitettiin osallistujien terveyspalvelujen käyttötottumuksia ja niihin vaikuttavia tekijöitä heidän sairastuttuaan. Terveyspalvelujen käytössä oli runsaasti eroja. Vaikka suurin osa maan sisäisistä pakolaisista haki hoitoa leireillä järjestetyn terveydenhuollon toimipisteistä, noin neljännes hoiti itseään kotona tai haki hoitoa muualta (apteekista, patenttilääkkeiden myyjiltä, perinteisiltä parantajilta tai uskonnollisista keskuksista). Painotettu monimuuttuja-analyysi osoitti, että pakolaiset, jotka kokivat sairautensa vakavaksi ja virallisissa leireissä asuvat hakivat merkitsevästi harvemmin hoitoa patenttilääkkeiden myyjiltä, apteekeista ja muilta palveluntarjoajilta kuin terveydenhuollosta. Lisäksi pakolaiset, jotka olivat asuneet pakolaisleireillä yli 5 vuotta ja ne, jotka asuivat 2 kilometrin päässä tai kauempana lähimmästä terveydenhuollon toimipisteestä, hoitivat itsensä todennäköisemmin kotona kuin hakivat hoitoa terveydenhuollon toimipisteestä.

Tutkimuksessa II arvioimme pakolaisten tietoja COVID-19 taudista ja käytimme laajennettua rinnakkaisprosessimallia tutkiaksemme kuinka 2175 pakolaista arvioivat COVID-19 tartuntariskiä sekä käyttivät sairauksien ehkäisy- ja torjuntatoimenpiteitä. COVID-19-riskinarviointiin liityviä taustatekijöitä kartoitettiin painotetun logistisen regressioanalyysin avulla. Tutkimuksessa löytyi runsaasti puutteita COVID-19 tietämyksessä ja vain 32 %:lla katsottiin olevan riittävät tiedot infektiosta. Pakolaisten korkeasta COVID-19 tartuntariskistä huolimatta, vain noin puolet tutkittavista koki oma riskinsä olevan korkea. COVID-19 tartuntariskinsä arvioivat todennäköisimmin korkeaksi ne leireillä asuvat, joiden tiedot COVID-19 taudista olivat riittävät, peruskoulun suorittaneet ja järjestetyn terveydenhuollon piirissä olevat. Lisäksi tutkimus osoitti, että pakolaiset, jotka kokivat COVID-19 riskinsä korkeaksi, olivat todennäköisemmin käyttäneet suositeltuja ehkäisy- ja torjuntatoimenpiteitä, kuten kasvomaskien käyttö, käsihygienia, turvavälit ja COVID-19 rokotukset.

Tutkimuksessa III selvitimme Koilis-Nigerian sisäisten pakolaisten aikomusta ottaa COVID-19 rokotus. Tutkimukseen osallistui 1 537 rokottamatonta henkilöä, joiden rokotusten hyväksymisen tasoa selvitettiin. Tutkittavista 63,5 % aikoi ottaa COVID-19 rokotteen. Suurin osa niistä, jotka ilmoittivat, etteivät aio ottaa rokotetta, mainitsi syiksi rokotetta koskevia myyttejä ja väärinkäsityksiä, sekä rokotuksen mahdolliset haittavaikutukset tai ”tarpeettomuuden”. Lisäksi tutkimus paljasti, että ne pakolaiset, jotka pitivät COVID-19-tautia vakavana, COVID-19-rokotetta tehokkaana tai asuivat virallisissa leireissä, suhtautuivat merkitsevästi myönteisemmin COVID-19 rokotteen ottamiseen. Tutkimus osoitti myös, että maan sisäiset pakolaiset, jotka asuivat kauempana terveyspalveluista, olivat vähemmän valmiita ottamaan COVID-19-rokotteen.

Väitöskirjan tuloksia voidaan käyttää paikallisen tilanteen huomioivan strategian ja toimintasuunnitelman kehittämiseen tartuntatautien seurannan ja torjunnan vahvistamiseksi Koilis-Nigerian pakolaisväestössä. Tulokset korostavat tämän väestöryhmän vaihtelevia terveyspalvelujen käyttötapoja sekä tarvetta laajentaa seurantaverkostoa virallisten terveyspalvelujen ulkopuolelle, jotta taudit voidaan havaita nopeasti ja niihin voidaan reagoida tehokkaasti. Lisäksi väitöskirja nostaa esiin tärkeitä ominaispiirteitä tämän väestön sairauksien riskien havaitsemisessa ja tietämyksessä, sekä yleisiä väärinkäsityksiä ja myyttejä rokotteiden turvallisuudesta ja tehokkuudesta. Nämä ovat tärkeitä tekijöitä terveyspalvelujen käytön, sairauksien ehkäisy- ja torjuntatoimenpiteiden omaksumisen sekä rokotusten hyväksymisessä. Tuloksista voi myös olla apua pyrkimyksissä optimoida COVID-19-rokotusten käyttöä osana laajempaa globaalin pandemian torjuntastrategiaa.

Väitöskirjan tulokset osoittavat, että kansanterveysviranomaisten sekä humanitaaristen työntekijöiden on kehitettävä sisäisten pakolaisten tarpeisiin räätälöityjä ja paikallisen tilanteen huomioivia toiminta strategioita. Erityisen tärkeitä nämä toimet olisivat maan sisäisten pakolaisten keskuudessa syrjäseuduilla, epävirallisissa leireissä ja pitkäaikaisissa pakolaisleireissä. Terveys- ja riskiviestinnän tulisi edistää terveydenhoitoon hakeutumista, tautiriskien havaitsemista, parantaa tietämystä, torjua väärää tietoa, oikaista väärinkäsityksiä, lisätä luottamusta rokotteisiin ja tukea tietoon perustuvaa päätöksentekoa rokotuspäätöksissä. Lisäksi tulisi laajentaa paikalliset olosuhteet huomioivia interventioita, kuten liikkuvia rokotusklinikoita ja viestintäkampanjoita rokotteiden jakamisesta. Nämä edistäisivät oikean terveystiedon saamista sekä kohdennettujen toimien toteuttamista tautien havaitsemisen parantamiseksi ja pandemian torjunnan vahvistamiseksi.

In Northeast Nigeria, over two million persons have been internally displaced as a result of a prolonged, complex humanitarian emergency. Owing to their congested and poor sanitary living conditions, these internally displaced persons (IDPs) are at a higher risk of infectious diseases, including COVID-19, with high morbidity and mortality. Because of a fragile health system and inadequate routine disease surveillance and response, tailored, context-specific interventions are essential for enhancing disease detection and response among this population. This dissertation provides new evidence to strengthen disease surveillance and response among IDPs in conflict-afflicted Northeast Nigeria, particularly in the context of the emerging COVID-19 pandemic. Based on three complex sample, household-based, cross- sectional studies conducted between June and December 2022, the dissertation investigated health-seeking patterns, disease risk perception, and vaccination acceptance among IDPs in Northeast Nigeria and identified factors influencing these outcomes to inform tailored interventions for enhancing disease detection and response in this context.

We enrolled 2,373 IDPs in Study I to determine the patterns and factors associated with health-seeking among this population during illness episodes. We found that the patterns of health-seeking were heterogeneous. Whereas most IDPs sought care from health facilities, about a quarter either practiced home care or sought non- facility care (chemists, patent medicine vendors, traditional healers, and religious centres). Weighted multivariable multinomial logistic regression analysis indicated that IDPs who perceived that their illness was severe (Adjusted Odds Ratio (AOR) = 0.15, [95% CI: 0.08 – 0.30]) and those who resided in official camps (AOR = 0.26, [95% CI: 0.17 – 0.39]) were significantly less likely to seek care from patent medicine vendors, chemists and other non-facility providers than seek facility care. Moreover, IDPs who had lived in IDPs camps for over 5 years (AOR = 2.41, [95% CI: 1.47 – 3.95]) and those who resided 2km or farther from the nearest health facility (AOR = 2.72, [95% CI: 1.53 – 4.84]) were more likely to practice home care than seek facility care.

In Study II, we assessed COVID-19 knowledge and employed the Extended Parallel Process Model to evaluate COVID-19 risk perception and adoption of disease preventive and control measures among 2,175 IDPs. We performed a weighted multivariable binary logistic regression analysis to identify the factors associated with COVID-19 risk perception. This study revealed considerable COVID-19-related knowledge gaps among this population. Only 32% were considered to have adequate COVID-19 knowledge. Despite their elevated risk of COVID-19 infection, only about half of the IDPs perceived the risk of COVID-19 to be high. IDPs with adequate COVID-19 knowledge, those with post-primary education, and those who resided in camps with health facilities were significantly more likely to perceive the risk of COVID-19 to be high. Additionally, the study demonstrated that IDPs who perceived the risk of COVID-19 to be high were more likely to adopt recommended COVID-19 prevention and control measures, including the use of facemasks, hand hygiene, physical distancing, and COVID-19 vaccination, among others.

Furthermore, we studied COVID-19 vaccination intention among 1,537 unvaccinated IDPs to understand the nuances of vaccination acceptance among this population (Study III). We found that 63.5% of the IDPs expressed intention to accept COVID-19 vaccine. Most IDPs who expressed intention to reject COVID-19 vaccine cited myths and misconceptions about the vaccine, safety concerns, and ‘no felt need’ as the reasons for their intention. This study further revealed that IDPs who perceived COVID-19 as a severe disease, those who perceived COVID-19 vaccine as effective, and those who resided in official camps were significantly more likely to accept COVID-19 vaccine. However, the study also showed that IDPs who resided farther from the health facility were less likely to accept COVID-19 vaccine.

Findings from this dissertation have implications for context-specific approaches to enhance disease surveillance and response among IDPs in Northeast Nigeria. The dissertation highlights the heterogeneous patterns of health-seeking among this population and underscores the need for an expanded surveillance network beyond health facilities to enable prompt disease detection and effective response. Moreover, the dissertation elucidates the important roles of disease risk perception and knowledge, specific individual and household characteristics, myths and misconceptions, and vaccine safety and effectiveness, among other factors influencing health-seeking patterns, adoption of disease prevention and control measures, and vaccination acceptance among this population. Our results are also relevant to the global efforts to optimize COVID-19 vaccination uptake as part of the broader pandemic response.

Collectively, the dissertation findings demonstrate the need for public health and humanitarian officers to systematically engage the IDPs and intensify robust, culturally appropriate, context-specific health education and risk communication strategies tailored to the needs of this population in this setting. This is essential to promote health-seeking, shape disease risk perception, improve knowledge, counter misinformation, correct misconceptions, inspire vaccine confidence, and enable informed decision-making to enhance disease detection, reporting, and response during and inter-pandemic periods. Additionally, our results underpin the programmatic necessity for the deployment of contextual interventions, such as mobile vaccination and outreach strategies to deliver vaccines, disseminate health information, and conduct other targeted activities to enhance disease detection and strengthen public health response, particularly among IDPs in remote households, unofficial camps, and those with prolonged displacement, during and beyond the pandemic.