Coronary Artery Bypass Grafting and Health-related Quality of Life

Abstract

Sepelvaltimotauti on yhä merkittävä maailmanlaajuinen kansanterveysongelma. Sepelvaltimoiden ohitusleikkaus on edelleen tärkeä hoitomuoto laaja-alaisen sepelvaltimotaudin hoidossa. Potilaan ennusteen ja elämänlaadun parantaminen ovat sepelvaltimoiden ohitusleikkauksen keskeiset tavoitteet. Sepelvaltimokirurgiaan ohjautuvat potilaat ovat usein iäkkäitä ja heillä on liitännäissairauksia. Niinpä leikkauksella saavutettavien elinvuosien ohella leikkauksen jälkeisen elämänlaadun ja toimintakyvyn merkitys on kasvanut. Sepelvaltimoiden ohitusleikkauksen tiedetään vähentävän kuolleisuutta ja lievittävän rintakipuoireistoa. Tämä ei kuitenkaan välttämättä tarkoita paremman leikkauksenjälkeisen elämänlaadun saavuttamista. Sepelvaltimokirurgian vaikutuksesta potilaan pitkäaikaiseen elämänlaatuun ja toimintakykyyn eri potilasryhmissä on verrattain vähän kansainvälistä tutkimusnäyttöä.

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää sepelvaltimoiden ohitusleikkauksen pitkäaikaistuloksia ja vaikutusta myöhempään leikkauksenjälkeiseen elämänlaatuun. Tutkimuskohortin muodostivat 508 potilaasta, joille tehtiin suunnitellusti tai kiireellisesti sepelvaltimoiden ohitusleikkaus Tampereen Yliopistollisessa Keskussairaalassa 3.5.1999 - 30.11.2000 välisenä aikana. Terveyteen liittyvän elämänlaadun arvioimiseen käytettiin suomenkielistä versiota RAND-36-mittarista. Sydänperäistä rintakipuoireistoa mitattiin NYHA-luokituksen ja potilaiden toimintakykyä Karnofsky-luokituksen avulla. Potilaat vastasivat prospektiivisesti elämänlaatua selvittävään strukturoituun seurantakyselyyn vuorokausi ennen leikkausta sekä yksi ja kaksitoista vuotta leikkauksen jälkeen. Vuoden seurantakyselyyn vastasi 95 % ja kahdentoista vuoden seurantakyselyyn 84 % elossa olevista potilaista.

Ensimmäisessä osatyössä arvioitiin koko potilaskohortin (n=508) terveyteen liittyvää elämänlaatua. Ensimmäisen leikkauksenjälkeisen vuoden jälkeen potilaat kokivat merkittäviä elämänlaadun parannuksia kaikissa RAND-36-mittarin osa-alueissa. Tämän jälkeen potilaiden elämänlaatu alkoi laskea seurannan edetessä. Kahdentoistavuoden seurannan jälkeen havaittiin kuitenkin yhä tilastollisesti merkitseviä parannuksia (p<0.05) useimmissa RAND-36-elämänlaatumittarin osa-alueissa verrattuna leikkausta edeltäneeseen tilanteeseen. Suurin osa leikatuista potilaista koki parannuksia rintakipuoireistossa NYHA-luokituksella mitattuna sekä toimintakyvyssä Karnofsky-luokituksella mitattuna vielä kaksitoista vuotta leikkauksen jälkeen. Nuoremmat potilasryhmät säilyttivät ohitusleikkauksella saavutetun terveyteen liittyvän elämänlaadun parhaiten, kun taas iäkkäiden potilaiden (yli 75-vuotiaat) elämänlaatu laski jyrkemmin seurannassa. Kaikki ikäryhmät osoittivat kuitenkin parannuksia sekä fyysisen että henkisen elämänlaadussa summamuuttujissa vuosi ja kaksitoista vuotta leikkauksesta verrattuna leikkausta edeltävään tilanteeseen.

Toisessa osatyössä tarkasteltiin ylipainoisuuden (BMI >30 kg/m²) vaikutusta ohitusleikkauksen jälkeiseen pitkäaikaiseen elämänlaatuun. RAND-36-elämänlaatumittarin pisteet paranivat vuoden ja kahdentoista vuoden seurannassa verrattuna leikkausta edeltävään tilanteeseen ylipainoisilla sekä normaalipainoisilla. Ylipainoisilla potilailla elämänlaatumittarin pisteet olivat kuitenkin matalammat ja ne laskivat seuranta-aikana nopeammin kuin normaalipainoisilla.

Kolmannessa osatyössä tutkittiin diabeteksen vaikutusta pitkäaikaiseen terveyteen liittyvään elämänlaatuun sepelvaltimoiden ohitusleikkauksen jälkeen. Vuoden kohdalla diabetesta sairastavien elämänlaatu oli noussut lähes diabetesta sairastamattomien tavoin. Diabeetikoiden elämänlaatu laski kuitenkin voimakkaammin 12 vuoden seurannassa.

Neljännessä osatyössä käsiteltiin leikkausten jälkeisten komplikaatioiden vaikutusta terveyteen liittyvään elämänlaatuun sepelvaltimoiden ohitusleikkauksen jälkeen. Potilaat, joilla ilmeni leikkauksenjälkeinen komplikaatio, kokivat vähemmän terveyteen liittyvän elämänlaadun parantumista eri elämänlaadun osa-alueilla kuin potilaat, joille ei ilmentynyt komplikaatiota. Komplikaation saaneiden potilaiden elämänlaatu laski merkittävämmin pitkäaikaisessa seurannassa kuin niiden potilaiden, jotka eivät sairastaneet komplikaatioita.

Yhteenvetona voidaan todeta, että sepelvaltimoiden ohitusleikkauksen läpikäyneet potilaat kokivat elämänlaatuhyötyä vielä kaksitoista vuotta leikkauksen jälkeen verrattuna leikkausta edeltävään tilaan. Ylipainoiset, diabetesta sairastavat ja komplikaation kokeneet potilaat saivat vähemmän elämänlaadun parantumista pitkäaikaisseurannassa. Nuoremmilla potilailla elämänlaadun kohoaminen säilyi seurannassa iäkkäimpiä potilaita paremmin. Ohitusleikkauksesta eri tavoin elämänlaatuhyötyä saavien potilasryhmien tunnistaminen ennalta saattaisi auttaa ohjaamaan hoitopäätöksiä ja parantamaan hoidon tuloksia.

Coronary artery disease (CAD) remains a major global health challenge. Coronary artery bypass grafting (CABG) continues to serve as an important method of coronary revascularisation, particularly for patients with advanced CAD. Improvements in survival and health-related quality of life (HRQoL) are the primary indications for CABG surgery. The profile of patients undergoing CABG has shifted toward older age with more preoperative comorbidities. As life expectancy in these patients may be limited by natural factors, the importance of <i>quality of life</i>, in addition to <i>quantity of life</i>, has become increasingly important. Despite ongoing advances in operative safety, reduced mortality and symptom relief, these benefits do not necessarily translate into improved HRQoL, as multiple physical, psychological and social factors are involved. While the short-term positive effects of CABG on HRQoL are well established, evidence on its long-term impact remains limited.

The primary aim of the present study was to evaluate long-term changes in health-related quality of life following coronary artery bypass grafting surgery. The study cohort consisted of 508 patients who underwent isolated CABG either electively or urgently in Tampere University Hospital, Finland between May 1999 and November 2000. During the initial hospital stay, comprehensive data were collected on pre-, peri- and postoperative variables, including predefined postoperative complications. HRQoL was assessed using the RAND-36 Health Survey, overall performance status was evaluated with the Karnofsky Performance Status Scale and symptomatic status was measured using the New York Heart Association (NYHA) classification. Assessments were conducted preoperatively, and at one year and twelve years postoperatively. The follow-up of the study cohort was complete in 95% and 84% of the patients still alive at on year and twelve years respectively.

In Study I, HRQoL in the entire study cohort (n=508) was assessed preoperatively, and at one and twelve years postoperatively. One year after CABG surgery, improvements were observed in all RAND-36 dimensions. However, HRQoL scores began to deteriorate over the longer follow-up period. Nevertheless, at twelve years postoperatively, significant improvements (p<0.05) were still observed on most RAND-36 dimensions, as well as on the Karnofsky Performance Status Scale and in NYHA class. The youngest subgroups maintained their physical and mental HRQoL best, whereas older subgroups had more pronounced decline in their scores. However, all age groups showed improvements in their physical and mental summary scores at both one and twelve years after surgery compared to the preoperative state.

In Study II, the objective was to assess the impact of obesity (BMI > 30 kg/m²) on long-term HRQoL after CABG surgery. Both groups showed significant increases in their RAND-36 scores at one year and twelve years postoperatively compared with preoperative values. However, obese patients showed greater deterioration in their summary scores in long-term follow-up, while non-obese patients maintained their perceived HRQoL best.

In Study III, the effect of diabetes on HRQoL after CABG surgery was analysed over long-term follow-up. At one year postoperatively, HRQoL scores in patients with diabetes had improved almost to the same extent as in those without diabetes. However, over the 12-year follow-up period, the HRQoL scores of diabetic patients showed more pronounced decline than did the non-diabetic patients.

In Study IV, the effect of postoperative complications on long-term health-related quality of life was investigated. Patients without complications showed statistically significant improvements on seven out of eight RAND-36 dimensions, while those with complications improved on five. All groups demonstrated significant improvement in their RAND-36 physical and mental component summary scores at both one and twelve years postoperatively compared to preoperative values. However, patients with complications, especially those with major complications, exhibited a more pronounced decline in their summary scores over time, whereas patients without complications maintained their perceived health status best.

In conclusion, despite ongoing deterioration twelve years after CABG surgery, significant improvements in HRQoL were still observed compared to the preoperative state. However, patients with obesity, diabetes or postoperative complications derived less long-term HRQoL benefit and showed a more pronounced decline in their HRQoL over time. Younger patients maintained their HRQoL better than older patients. Recognising patients deriving limited HRQoL benefit after CABG surgery may help guide treatment decisions, personalise care and ultimately improve patient outcomes.