On Robustness of Post-tensioned Concrete Bridges in Case of Tendon Failure
Asp, Olli (2025)
Asp, Olli
Tampere University
2025
Rakennetun ympäristön tohtoriohjelma - Doctoral Programme in the Built Environment
Rakennetun ympäristön tiedekunta - Faculty of Built Environment
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2025-11-28
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-4233-3
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-4233-3
Tiivistelmä
Tämä väitöskirja tutkii jälkijännitettyjen ja jälki-injektoitujen betonisiltojen vaurionsietokykyä jänneterästen vaurioitumistilanteissa, keskittyen rakenteelliseen käyttäytymiseen, luotettavuuteen sekä turvallisuuteen. Tutkimus vastaa kasvavaan huoleen ikääntyvästä infrastruktuurista, erityisesti ympäristöissä, joissa korroosion aiheuttama jänneterästen heikentyminen ja muuttuvat liikennekuormat muodostavat merkittäviä riskejä rakenteiden eheydelle.
Tutkimus on toteutettu viiden vertaisarvioidun julkaisun kautta, jotka yhdessä muodostavat kattavan käsityksen jälkijännitettyjen rakenteiden paikallisesta tartuntakäyttäytymisestä jännepunosvauriotilanteessa, vaurion havaittavuudesta poikkileikkaustasolla aina järjestelmätason vaurionsietokykyyn saakka. Kokeelliset tutkimukset osoittavat, että jänneteräkset kykenevät uudelleenankkuroitumaan rajallisella pituudella jopa puutteellisesti injektoidussa suojaputkessa. Tällainen paikallinen toiminta on edullista koko rakenteen vaurionsietokyvyn kannalta. Tässä tapauksessa uudelleenankkurointipituus on kuitenkin suurempi ja voimien jakautuminen muuttuu. Nämä havainnot on sisällytetty analyyttisiin malleihin, jotka laajentavat olemassa olevia tartuntamalleja huomioimaan useampipunoksiset tai useammasta tangosta koostuvat jänneteräkset sekä laadultaan kelvollisessa että puutteellisessa injektoinnissa.
Rakennetasolla täysimittaiset palkkikokeet osoittavat, että jälkijännitetyt rakenteet voivat osoittaa plastisia, havaittavissa olevia murtumistapoja momentin uudelleenjakautumisen ja plastisten nivelten muodostumisen kautta, jopa paikallisen jänneteräsvaurion jälkeen. Luotettavuusanalyysit osoittavat, että alkuperäiset suunnitteluratkaisut – erityisesti konservatiiviset käyttörajatilakriteerit (SLS) – kasvattavat poikkileikkauksen redundanssia sekä kestävyyttä ja sitä kautta vaurionsietokykyä. Suomalaisiin seurantatietoihin perustuva kalibroitu liikennekuormitusmalli tuo esiin kasvavien akselikuormien ja ajoneuvojonojen vaikutukset rakenteiden turvallisuusmarginaaleihin.
Väitöskirjaan sisältyvien osatutkimusten perusteella ehdotetaan suuntaviivoja monitasoiselle toimintamallille kunnoltaan epäilyttävän jännitetyn sillan rakenteellisen kestävyyden arviointiin, kattaen paikallisen jänneteräskäyttäytymisen, rakenteellisen redundanssin ja muuttuvat ulkoiset vaatimukset. Tulokset tukevat parannettujen arviointimenetelmien, suunnitteluohjeiden ja kunnossapitostrategioiden kehittämistä jälkijännitettyjä ja jälki-injektoituja siltoja varten, ja niillä on käytännön merkitystä insinööreille, omaisuudenhallinnan asiantuntijoille ja päätöksentekijöille.
Tutkimus on toteutettu viiden vertaisarvioidun julkaisun kautta, jotka yhdessä muodostavat kattavan käsityksen jälkijännitettyjen rakenteiden paikallisesta tartuntakäyttäytymisestä jännepunosvauriotilanteessa, vaurion havaittavuudesta poikkileikkaustasolla aina järjestelmätason vaurionsietokykyyn saakka. Kokeelliset tutkimukset osoittavat, että jänneteräkset kykenevät uudelleenankkuroitumaan rajallisella pituudella jopa puutteellisesti injektoidussa suojaputkessa. Tällainen paikallinen toiminta on edullista koko rakenteen vaurionsietokyvyn kannalta. Tässä tapauksessa uudelleenankkurointipituus on kuitenkin suurempi ja voimien jakautuminen muuttuu. Nämä havainnot on sisällytetty analyyttisiin malleihin, jotka laajentavat olemassa olevia tartuntamalleja huomioimaan useampipunoksiset tai useammasta tangosta koostuvat jänneteräkset sekä laadultaan kelvollisessa että puutteellisessa injektoinnissa.
Rakennetasolla täysimittaiset palkkikokeet osoittavat, että jälkijännitetyt rakenteet voivat osoittaa plastisia, havaittavissa olevia murtumistapoja momentin uudelleenjakautumisen ja plastisten nivelten muodostumisen kautta, jopa paikallisen jänneteräsvaurion jälkeen. Luotettavuusanalyysit osoittavat, että alkuperäiset suunnitteluratkaisut – erityisesti konservatiiviset käyttörajatilakriteerit (SLS) – kasvattavat poikkileikkauksen redundanssia sekä kestävyyttä ja sitä kautta vaurionsietokykyä. Suomalaisiin seurantatietoihin perustuva kalibroitu liikennekuormitusmalli tuo esiin kasvavien akselikuormien ja ajoneuvojonojen vaikutukset rakenteiden turvallisuusmarginaaleihin.
Väitöskirjaan sisältyvien osatutkimusten perusteella ehdotetaan suuntaviivoja monitasoiselle toimintamallille kunnoltaan epäilyttävän jännitetyn sillan rakenteellisen kestävyyden arviointiin, kattaen paikallisen jänneteräskäyttäytymisen, rakenteellisen redundanssin ja muuttuvat ulkoiset vaatimukset. Tulokset tukevat parannettujen arviointimenetelmien, suunnitteluohjeiden ja kunnossapitostrategioiden kehittämistä jälkijännitettyjä ja jälki-injektoituja siltoja varten, ja niillä on käytännön merkitystä insinööreille, omaisuudenhallinnan asiantuntijoille ja päätöksentekijöille.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [5195]
